Irritation som fyller mig med värme - om ideologi och ironi i kåserier
VUOLLE, OUTI (2010)
VUOLLE, OUTI
2010
Pohjoismaiset kielet - Scandinavian Languages
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-09-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20863
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20863
Tiivistelmä
Tutkielmassani lähestytään yhtä humoristisen kirjallisuuden lajia, pakinaa, kahdesta näkökulmasta: sisällön ja muodon taholta. Sisältöä tutkin ideologian kannalta, muotoa ironian käyttönä ideologian välittämisessä. Lähden siitä oletuksesta, ettei pakina ole pelkkää viihdettä, vaan että sen taustalla on myös vakava sanoma, ja että ironia on yksi tärkeimmistä tämän sanoman välittämiseen käytetyistä keinoista. Materiaali koostuu neljän eri pakinoitsijan teksteistä. Kultakin kirjoittajalta on mukana viisi pakinaa.
Pakina tekstilajina on kevyt, mutta vaikka sen kieli ja tyyli noudattavat viihteellisen journalismin konventioita, sen aiheelle ei ole rajoituksia. Aihe voi olla mitä tahansa päivänpolitiikasta yhteiskuntakysymyksiin ja median roolista arkisiin ongelmiin. Pakina kirjallisuutena on menettänyt merkitystään, vaikka kevyt pakinatyyli sinänsä onkin suosittu kielenkäytön muoto. Ilmiö on siis voimissaan, vaikka nimityksenä pakinan tilalle vastaaviksi journalistisiksi teksteiksi ovat jo yleistyneet erilaiset kolumnit ja erityisesti Ruotsissa kronikat (krönika). Pakinoitsija kirjoittaa aina puun ja kuoren välissä: hänen on sekä otettava huomioon tekstin tilaaja (yleensä sanoma- tai aikakauslehti) että pysyttävä uskollisena itselleen. Hän tulee lukijaansa lähelle, jättää tilaa tämän oivalluskyvylle ja luo lukijan ja itsensä välille niin kutsutun me-siteen.
Ideologiaa, ei siis sen poliittisessa vaan lähinnä maailmankuvamerkityksessä, tutkin argumentaatioanalyysin, kriittisen diskurssianalyysin ja ideologiakritiikin avulla. Pyrin huomioimaan millaisia argumentteja pakinoitsijat käyttävät, mikä on heidän tekstiensä sanoma, missä kontekstissa tekstit ovat ilmestyneet ja missä niitä luetaan sekä kysymään, mistä todellisuudesta oikeastaan on kyse. Ironian analyysi tutkielmassani perustuu niin sanottuun ironian komponenttimääritelmään, jonka mukaan tahallinen inkoherenssi on ironisen tekstin tärkein tunnusmerkki. Tällä tarkoitetaan sitä, että tekstiä voidaan lukea kahdella tavalla: riveiltä ja niiden välistä.
Pakinan tehtävä on ensisijaisesti viihdyttää. Viihteellisen tekstinsä rivien väliin pakinoitsija voi silti piilottaa omia mielipiteitään ja käsityksiään maailmasta, yhteiskunnasta ja ihmisistä. Nämä ideologiset näkemykset käsittelevät tutkielmani mukaan mm. ihmiskuvaa, modernin yhteiskunnan ilmiöitä ja kulttuuria itseisarvona. Koska pakinan rooli ei kuitenkaan ole olla avoimesti yhteiskuntakriittinen, on pakinoitsijan naamioitava mahdolliset kriittiset mielipiteensä huumorin keinoin. Yksi näistä keinoista on ironia, salaiva, jonka tunnusmerkkinä on negatiivinen kärki. Tämä kärki osoittaa ironian uhriin tai kohteeseen, joka tutkimukseni perusteella on ainakin osin yhtenevä pakinoitsijan ideologisten käsitysten kanssa.
Avainsanat: ideologi, ideologikritik, ironi, kritisk textanalys, krönika, kåseri
Pakina tekstilajina on kevyt, mutta vaikka sen kieli ja tyyli noudattavat viihteellisen journalismin konventioita, sen aiheelle ei ole rajoituksia. Aihe voi olla mitä tahansa päivänpolitiikasta yhteiskuntakysymyksiin ja median roolista arkisiin ongelmiin. Pakina kirjallisuutena on menettänyt merkitystään, vaikka kevyt pakinatyyli sinänsä onkin suosittu kielenkäytön muoto. Ilmiö on siis voimissaan, vaikka nimityksenä pakinan tilalle vastaaviksi journalistisiksi teksteiksi ovat jo yleistyneet erilaiset kolumnit ja erityisesti Ruotsissa kronikat (krönika). Pakinoitsija kirjoittaa aina puun ja kuoren välissä: hänen on sekä otettava huomioon tekstin tilaaja (yleensä sanoma- tai aikakauslehti) että pysyttävä uskollisena itselleen. Hän tulee lukijaansa lähelle, jättää tilaa tämän oivalluskyvylle ja luo lukijan ja itsensä välille niin kutsutun me-siteen.
Ideologiaa, ei siis sen poliittisessa vaan lähinnä maailmankuvamerkityksessä, tutkin argumentaatioanalyysin, kriittisen diskurssianalyysin ja ideologiakritiikin avulla. Pyrin huomioimaan millaisia argumentteja pakinoitsijat käyttävät, mikä on heidän tekstiensä sanoma, missä kontekstissa tekstit ovat ilmestyneet ja missä niitä luetaan sekä kysymään, mistä todellisuudesta oikeastaan on kyse. Ironian analyysi tutkielmassani perustuu niin sanottuun ironian komponenttimääritelmään, jonka mukaan tahallinen inkoherenssi on ironisen tekstin tärkein tunnusmerkki. Tällä tarkoitetaan sitä, että tekstiä voidaan lukea kahdella tavalla: riveiltä ja niiden välistä.
Pakinan tehtävä on ensisijaisesti viihdyttää. Viihteellisen tekstinsä rivien väliin pakinoitsija voi silti piilottaa omia mielipiteitään ja käsityksiään maailmasta, yhteiskunnasta ja ihmisistä. Nämä ideologiset näkemykset käsittelevät tutkielmani mukaan mm. ihmiskuvaa, modernin yhteiskunnan ilmiöitä ja kulttuuria itseisarvona. Koska pakinan rooli ei kuitenkaan ole olla avoimesti yhteiskuntakriittinen, on pakinoitsijan naamioitava mahdolliset kriittiset mielipiteensä huumorin keinoin. Yksi näistä keinoista on ironia, salaiva, jonka tunnusmerkkinä on negatiivinen kärki. Tämä kärki osoittaa ironian uhriin tai kohteeseen, joka tutkimukseni perusteella on ainakin osin yhtenevä pakinoitsijan ideologisten käsitysten kanssa.
Avainsanat: ideologi, ideologikritik, ironi, kritisk textanalys, krönika, kåseri