Yksilö ja yhteisö koulutuksellisen integraation pyörteissä - sosiaalipedagoginen näkökulma erityis- ja yleisopetuksen yhdistämiseen

Abstract

Tutkimukseni käsittelee koulutuksellista integraatiota laaja-alaisten oppimisvaikeuksien eli kehitysvammaisuuden yhteydessä. Yleis- ja erityisopetuksen yhdistäminen on ollut kansainvälinen koulutuspoliittinen tavoite jo viime vuosikymmenellä, ja edelleen vaatimukset sitä kohtaan kasvavat. Vammaisten yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet ovat tärkeä osa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoisuutta korostavaa linjaa. Alkuperäisenä kiinnostuksen kohteenani oli selvittää, miten integraatiossa voidaan ottaa huomioon erilaisten oppilaiden yksilölliset ja yhteisölliset tarpeet. Toiseksi halusin tarkastella yksilöllisiä ja yhteisöllisiä näkökulmia sosiaalipedagogisesta teoreettisesta viitekehyksestä lähtien. Varsinaiset tutkimuskysymykseni ovat: Miten sosiaalinen integraatio toteutuu yhteistoiminnallisessa luokassa laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavien oppilaiden kohdalla? Millaisen perustan integraatioluokkatoiminta tarjoaa laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavien oppilaiden yhteiskunnalliselle integraatiolle?

Tutkimukseni seuraa kvalitatiivista tutkimusotetta, jossa yhdistelen etnografista ja fenomenologista tutkimusmetodologiaa. Tutkimusaineistoni keräsin eräästä integraatiotoimintaa harjoittavasta perusasteen erityiskoulusta, jonka erityisluokkia on sijoitettu yleisopetuksen koulun tiloihin. Laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavat erityisoppilaat työskentelevät vaihtelevissa määrin yhdessä yleisopetuksen luokkien kanssa. Aineistoni koostuu neljästä erityisopettajille tehdystä teemahaastattelusta, yhdestä osallistuvasta havainnoinnista, jolloin osallistuin yhden yhteistoiminnallisen luokkaparin oppitunneille ja erityisoppilaiden vanhemmilta avoimen kyselylomakkeen avulla keräämistäni vastauksista.

Tutkimukseni keskeiset tulokset viittaavat siihen, että integraatio näyttäisi tarjoavan hyvän lähtökohdan erityisoppilaiden sosiaalisen ja yhteiskunnallisen integraation toteutumiselle. Tutkimuskysymyksiä olen analysoinut sosiaalipedagogisesta näkökulmasta käsin, jolloin tarkasteluni keskipisteessä on persoonan kehittyminen ja samalla sen dialoginen yhteys muihin persooniin kouluyhteisössä. Aineistosta muodostamieni teemojen perusteella kaiken lähtökohtana integraatiotoiminnassa on ajatus yksilön ensisijaisuudesta. Tutkimuskohteessani integraatio näyttäisi palvelevan osittain persoonan kasvua kohti täydellisempää ihmisyyttä, minkä tulisi olla koko integraation keskipisteenä, sillä muuten saatetaan jopa rajoittaa yksilön mahdollisuuksia. Aineiston mukaan integraatio on myös edistänyt oppilaiden itsensä ja omien kykyjensä ylittämistä monessa asiassa. Erityis- ja yleisoppilaiden väliset aidot dialogiset suhteet jäivät tutkimuskohteessani osin tavoittamatta ja heidän välinen vuorovaikutus oli suurelta osin sidoksissa koulutuntien aikana suoritettaviin tehtäviin. Kuitenkin yleinen suvaitsevaisuus ja asennoituminen erilaisuuteen näyttäisi kasvavan sitä tehokkaammin, mitä enemmän erilaiset oppilaat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Myös erityisoppilaiden mahdollisuudet päästä osalliseksi tavallista elämää tulevaisuudessa kasvavat integroidun oppimisympäristön myötä. Jatkossa olisi tarpeellista tutkia sitä, miten erityisoppilaiden sosiaaliset suhteet ovat säilyneet ja miten heidän yhteiskunnallinen integraatio toteutuu tulevaisuudessa.

Asiasanat: Integraatio, inkluusio, sosiaalipedagogiikka, dialogisuus, persoona