Läsnäolon tuntu. Havainnointi journalistin työvälineenä lehtireportaasissa
JUUTILAINEN, VILLE (2010)
JUUTILAINEN, VILLE
2010
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20838
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20838
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen journalistista havainnointia toimittajan työkäytännöissä ja reportaasitekstissä. Aineistona on kirjoittamani Helsingin Sanomien yhdeksänosainen juttusarja, jossa seurataan suomalaisten lomailua Thaimaan Phuketissa.
Määrittelen journalistisen havainnoinnin tiedonhankinnan välineeksi, joka kiinnittyy tieteellisen havainnoinnin periaatteisiin. Journalistisen havainnoinnin luonne vaihtelee kahdella tasolla: osallistumisen tasolla äärimmäisen ulkopuolisesta tarkkailusta täydelliseen osallistumiseen ja suunnitelmallisuuden tasolla systemaattisesta spontaaniin. Havainnoinnin kohteena voi olla ympäristö, ihminen tai havainnoija itse. Tarkastelen journalistista havainnointia myös juttutyyppien näkökulmasta ja etenkin lehtireportaasin määritelmien valossa. Tällöin korostuu havainnoinnin merkitys lukumiellyttävyyden ja läsnäolon tunnun kasvattamisessa.
Osoitan omia työkäytäntöjäni arvioimalla, miten journalistiset tavoitteet ohjaavat havainnointia sekä havaintojen valikointia ja kirjaamista. Havainnon tekoa edeltävissä työkäytännöissä korostuvat toimittajan ja toimituksen odotukset tai suunnitelmat. Havainnon teon jälkeisissä käytännöissä korostuvat havaintojen valikointi ja muotoilu sekä journalistiseen totuuteen ja etiikkaan liittyvät ratkaisut.
Tekstissä ilmenevän journalistisen havainnoinnin jaottelen osallistuvuuden ja kohteen perusteella neljään luokkaan, jotka ovat tarkkaileva ympäristön havainnointi, tarkkaileva henkilöhavainnointi, osallistuva henkilöhavainnointi ja minähavainnointi. Tekstianalyysi nostaa esiin havaintojen muotoilun tekniikoita, joista on seurannut myös havaintojen piirteiden tai toimittajan roolin häivyttämistä. Juttuun valikoitujen havaintojen teemaksi nousee vaihtelu Thaimaan eksotiikan ja arkisen suomalaisuuden välillä.
Journalistisessa perinteessä havainnointia on pidetty luonteeltaan melko spontaanina ja ongelmakeskeisenä, eikä toimittajan läsnäoloa tekstissä ole pidetty sopivana. Objektiivisuuden ihanteesta on seurannut havaintojen ja toimittajan omien kokemusten häivyttämistä. Tutkielma kannustaa kehittämään ja käyttämään havainnoinnin erilaisia muotoja, jotka lisäävät lukumiellyttävyyttä tai ovat kokonaan uudenlaisia juttujen toteutustapoja. Havainnointiin kuuluu avoin subjektiivisuus, joka palvelee lukijaa: tällöin tekstiin kirjatusta havainnosta pääsee sen tehneen toimittajan hetkeen.
Asiasanat:havainnointi, reportaasi
Määrittelen journalistisen havainnoinnin tiedonhankinnan välineeksi, joka kiinnittyy tieteellisen havainnoinnin periaatteisiin. Journalistisen havainnoinnin luonne vaihtelee kahdella tasolla: osallistumisen tasolla äärimmäisen ulkopuolisesta tarkkailusta täydelliseen osallistumiseen ja suunnitelmallisuuden tasolla systemaattisesta spontaaniin. Havainnoinnin kohteena voi olla ympäristö, ihminen tai havainnoija itse. Tarkastelen journalistista havainnointia myös juttutyyppien näkökulmasta ja etenkin lehtireportaasin määritelmien valossa. Tällöin korostuu havainnoinnin merkitys lukumiellyttävyyden ja läsnäolon tunnun kasvattamisessa.
Osoitan omia työkäytäntöjäni arvioimalla, miten journalistiset tavoitteet ohjaavat havainnointia sekä havaintojen valikointia ja kirjaamista. Havainnon tekoa edeltävissä työkäytännöissä korostuvat toimittajan ja toimituksen odotukset tai suunnitelmat. Havainnon teon jälkeisissä käytännöissä korostuvat havaintojen valikointi ja muotoilu sekä journalistiseen totuuteen ja etiikkaan liittyvät ratkaisut.
Tekstissä ilmenevän journalistisen havainnoinnin jaottelen osallistuvuuden ja kohteen perusteella neljään luokkaan, jotka ovat tarkkaileva ympäristön havainnointi, tarkkaileva henkilöhavainnointi, osallistuva henkilöhavainnointi ja minähavainnointi. Tekstianalyysi nostaa esiin havaintojen muotoilun tekniikoita, joista on seurannut myös havaintojen piirteiden tai toimittajan roolin häivyttämistä. Juttuun valikoitujen havaintojen teemaksi nousee vaihtelu Thaimaan eksotiikan ja arkisen suomalaisuuden välillä.
Journalistisessa perinteessä havainnointia on pidetty luonteeltaan melko spontaanina ja ongelmakeskeisenä, eikä toimittajan läsnäoloa tekstissä ole pidetty sopivana. Objektiivisuuden ihanteesta on seurannut havaintojen ja toimittajan omien kokemusten häivyttämistä. Tutkielma kannustaa kehittämään ja käyttämään havainnoinnin erilaisia muotoja, jotka lisäävät lukumiellyttävyyttä tai ovat kokonaan uudenlaisia juttujen toteutustapoja. Havainnointiin kuuluu avoin subjektiivisuus, joka palvelee lukijaa: tällöin tekstiin kirjatusta havainnosta pääsee sen tehneen toimittajan hetkeen.
Asiasanat:havainnointi, reportaasi