"Tavallisia ihmisiä" ja "tarinan enkeleitä" - Tutkimus suomalaisnuorten kaunokirjallisuuden tekstuaalisesta lukutaidosta
SUURINIEMI, SALLA-MAARIA (2010)
2010
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-08-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20836
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20836
Tiivistelmä
Tutkielmassa arvioidaan suomalaisten nuorten kaunokirjallisuuden tekstuaalista lukutaitoa. Tekstuaalinen lukutaito tarkoittaa kykyä tulkita kaunokirjallista tekstiä analyyttisella ja tekstuaalisella tasolla, jossa tulkinnan keskiössä eivät ole vain tekstin tarina ja sisältö, vaan myös sen muoto ja rakentuminen fiktiivisenä konstruktiona.
Kaunokirjallista, tekstuaalista lukutaitoa arvioidaan Rosa Liksomin parodisen novellin avulla. Tutkimuksen kohteena on lukijoiden kyky irrottautua sisältökeskeisestä ja samaistuvasta lukutavasta ja lähestyä tekstiä sen fiktion keinot huomioiden. Samalla kiinnostus kohdistuu yksilötasolta laajemmin koulun kirjallisuuden opetukseen ja tekstuaalisen lukutavan asemaan siinä. Lisäksi selvitetään valittujen taustatekijöiden vaikutusta lukutaitoon.
Tutkimusaineistona on 86 novellia koskevaa vastausta sekä vastaajien lukuharrastusta kartoittava taustakysely. Aineisto on kerätty strukturoidulla kyselylomakkeella tammikuussa 2010 erään pirkanmaalaisen lukion opiskelijoilta.
Tutkimuksen teoreettisena pohjana on laajan, kansainvälisen PISA-tutkimuksen lukutaitoa selvittävän osa-alueen teoreettiset lähtökohdat ja tavoitteet. Tätä laajaa teoreettista kehystä täydennetään kirjallisuuden reseptioteorian, fiktion retoriikan ja tulkinnan tutkimuksen sekä parodian ja ironian teorialla. Tutkimuksen lähtökohtia ja tuloksia pohditaan ja arvioidaan myös koulun kirjallisuuden opetuksen näkökulmasta.
Tekstuaalinen lukutapa osoittautuu suomalaisnuorille haasteelliseksi. Monet vastaukset osoittavat, että taitoa tekstin muodon ja rakenteen analysointiin on, mutta erityisesti kokonaistulkinnan tasolla tekstuaaliseen, parodiseen tulkintaan vastaajilla ei ole kykyä. Tekstuaalisen lukutavan asemaa koulun kirjallisuuden opetuksessa olisi siis syytä edelleen kehittää ja vahvistaa, ja kirjallisuuden opetukseen olisi tuotava lisää analyyttista ja teoreettista työkalustoa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että pelkkä kaunokirjallisuuden lukemisen määräkin näyttää parantavan analyyttista, tekstuaalista lukutaitoa. Lisäksi näyttää siltä, että kaunokirjallisuuden lukemisen määrällä on yhteys muutenkin monipuoliseen ja säännölliseen lukuharrastukseen.
Asiasanat: lukuharrastus, lukuharrastustutkimus, lukutaidon tutkimus, lukutaito, parodia, reseptiotutkimus, tekstuaalisuus
Kaunokirjallista, tekstuaalista lukutaitoa arvioidaan Rosa Liksomin parodisen novellin avulla. Tutkimuksen kohteena on lukijoiden kyky irrottautua sisältökeskeisestä ja samaistuvasta lukutavasta ja lähestyä tekstiä sen fiktion keinot huomioiden. Samalla kiinnostus kohdistuu yksilötasolta laajemmin koulun kirjallisuuden opetukseen ja tekstuaalisen lukutavan asemaan siinä. Lisäksi selvitetään valittujen taustatekijöiden vaikutusta lukutaitoon.
Tutkimusaineistona on 86 novellia koskevaa vastausta sekä vastaajien lukuharrastusta kartoittava taustakysely. Aineisto on kerätty strukturoidulla kyselylomakkeella tammikuussa 2010 erään pirkanmaalaisen lukion opiskelijoilta.
Tutkimuksen teoreettisena pohjana on laajan, kansainvälisen PISA-tutkimuksen lukutaitoa selvittävän osa-alueen teoreettiset lähtökohdat ja tavoitteet. Tätä laajaa teoreettista kehystä täydennetään kirjallisuuden reseptioteorian, fiktion retoriikan ja tulkinnan tutkimuksen sekä parodian ja ironian teorialla. Tutkimuksen lähtökohtia ja tuloksia pohditaan ja arvioidaan myös koulun kirjallisuuden opetuksen näkökulmasta.
Tekstuaalinen lukutapa osoittautuu suomalaisnuorille haasteelliseksi. Monet vastaukset osoittavat, että taitoa tekstin muodon ja rakenteen analysointiin on, mutta erityisesti kokonaistulkinnan tasolla tekstuaaliseen, parodiseen tulkintaan vastaajilla ei ole kykyä. Tekstuaalisen lukutavan asemaa koulun kirjallisuuden opetuksessa olisi siis syytä edelleen kehittää ja vahvistaa, ja kirjallisuuden opetukseen olisi tuotava lisää analyyttista ja teoreettista työkalustoa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että pelkkä kaunokirjallisuuden lukemisen määräkin näyttää parantavan analyyttista, tekstuaalista lukutaitoa. Lisäksi näyttää siltä, että kaunokirjallisuuden lukemisen määrällä on yhteys muutenkin monipuoliseen ja säännölliseen lukuharrastukseen.
Asiasanat: lukuharrastus, lukuharrastustutkimus, lukutaidon tutkimus, lukutaito, parodia, reseptiotutkimus, tekstuaalisuus