Elämä tautisessa kaupungissa

Abstract

Graduni aihe on arki keskiaikaisissa kaupungeissa mustan surman aikana. Kaupungit, joihin tutkimukseni keskittyy, ovat Firenze, Siena ja Pistoia. Lähteinäni käytän toscanalaisia kronikkatekstejä: Firenzestä kertovat Giovanni ja Matteo Villanin Istorie, sekä Marcionne di Coppo di Stefanon Cronaca Fiorentina, Sienasta Agnolo di Tura del Grasson Cronaca Senese ja Pistoiasta Anonyymin Storie Pistoresi. Kaikki tekstit ovat italiaksi kirjoitettuja, ja editoituja. En seuraile mitään tiettyä teoriaa, vaan yhdistelen elementtejä eri historiagenrejen tutkimusaiheista pyrkien jonkinlaiseen, vaikkakin suppeaan, yleiskuvaan keskiaikaisesta arjesta kriisin aikana.

Tutkin aihetta neljästä eri näkökulmasta. Aloitan käsittelemällä kaupunkeja elinympäristöinä taudin aikana, jolloin huomio kiinnittyy siihen, kuinka kulkutauti näkyi eri tavoin kaupunkien katukuvassa, ja minkä takia. Taudin aikana ihmiset halusivat vältellä toistensa seuraa, sillä rutto tiedettiin hyvin hanakasti tarttuvaksi. Siihen sairastuneiden oli hyvin vaikeaa saada apua ja hoivaa edes perheenjäseniltään, ja monesti heidät jätettiin oman onnensa nojaan kuolemaan. Ruumiita syntyi niin paljon, että ne muodostuivat pian kaupungeissa ongelmaksi: ne oli kuitenkin saatava johonkin, mutta haudankaivajat eivät ehtineet kaivaa jokaiselle omaa kuoppaa ja pian maa-alakin alkoi loppua. Ihmisten toisaalta vältellessä toisiaan ja toisaalta niin suuren joukon kuoltua kaupungit vaikuttivat tautien aikana autioilta.

Seuraavaksi käsittelen kaupunkien hallintoa tässä kriisitilanteessa. Ihmiset pakenivat maaseudulle jos suinkin kykenivät, minkä seurauksena juuri kukaan niistä, jotka kaupunkia normaalisti hallitsivat, ei ollut tehtäviään hoitamassa. Kaupunkien hallinnoissa keskeytettiinkin muutamiksi kuukausiksi kaikki ne toimet, jotka eivät suoraan liittyneet puhtaanapitoon tai hautaamiseen. Järjestettiin erityisiä komiteoita, joiden tehtäviin kuului ruumiiden hautaaminen ja järjestyksenpito. Komiteoilla oli melko laajat valtuudet. Taudin leviämisen estämiseksi asetettiin myös rajoituksia tavaran ja ihmisten liikenteelle. Lisäksi joitakin toimia tehtiin sen ajatuksen perusteella, että musta surma oli Jumalan lähettämä rangaistus ihmiskunnalle, ja tätä vihaa haluttiin lepyttää estämällä moraalittomaksi katsottu toiminta. Tämäntyyppiset toimet olivat kuitenkin sivuosassa.

Tämän jälkeen aiheena on työ ja talous taudin aikana. Ensiksi käsittelen työnteon lakkaamista tai hidastumista pahimpien ruttokuukausien aikana, joka johtui toisaalta siitä, että työvoima oli sairaana, kuollut tai vältteli ihmiskontakteja taudin pelossa, ja toisaalta taas edellisessä luvussa käsitellyistä tuonnin ja viennin rajoituksista. Näistä asioista seurasi, että lähes kaikesta oli pulaa ja monen asian hinta nousi huomattavasti. Viimeinen kappale käsittelee erityisesti työvoimapulaa ja työntekijöiden huomatessa itselleen edullisen tilanteen, heidän kasvaneita palkkavaatimuksiaan. Viimeinen kappale koskee vapaa-aikaa taudin aikana. Aihetta on hieman hankalaa tutkia, sillä lähteeni eivät aihetta juuri käsittele. Ensiksi kuvaan sitä, kuinka lähinnä alempien luokkien ihmisten tavat viettää vapaa-aikaa muuttuivat taudin takia joko heidän rikastuessaan tai muutoin vain todetessaan, että elämä on lyhyt ja siitä on nautittava hetkessä. Lopuksi käsittelen erilaisia kutsuja ja juhlia, joita kaupungeissa pidettiin taudin aikana. Mustaa surmaa on tutkittu paljon, samoin kuin keskiaikaista arkea, mutta jostakin syystä näitä kahta aihetta ei ole juuri yhdistelty. Aihetta sivutaan joissakin mm. talous- ja sosiaalihistorian tutkimuksissa, mutta ei kattavaksi kokonaisuudeksi saakka. Aiheen tutkiminen olisi kuitenkin mielekästä, sillä se voisi kertoa paitsi mustan surman aikaisesta elämästä, myös muiden kriisien aikaisesta arjesta keskiajalla.