Augustuksen hengessä - Ideologia ja arkkitehtuuri fasismin ajan Roomassa 1920-1930-luvuilla
HIRVONEN, HENRI (2010)
HIRVONEN, HENRI
2010
Historia - History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20816
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20816
Tiivistelmä
Pro gradu –tutkielma käsittelee
vuonna 1922 alkanutta fasismin aikakautta Italiassa kaupunkihistorian kautta.
Laajemmassa mielessä tutkimus on aate- ja poliittista historiaa.
Tutkimuskohteena on Rooman kaupunki, joka Italian pääkaupunkina ja hallinnon
keskuksena mutta myös historiallisesti merkittävänä kaupunkina oli
luonnollisesti keskeisessä asemassa fasistien kaupunkisuunnittelussa.
Tutkielmassa käydään läpi Rooman keskusta-alueen rakennusprojekteja fasistien
valtaannoususta lokakuussa 1922 toisen maailmansodan syttymiseen vuonna 1939.
Lisäksi tarkastellaan fasistisen Italian johtajan Benito Mussolinin
henkilökohtaista vaikutusta kaupunkikuvan muutokseen yhdessä fasismin koko
ideologian muotoutumisen kanssa.
Työn tutkimuskysymyksenä on,
minkälaiseksi Rooman keskusta-alue muuttui ja muotoutui fasismin valtakauden
aikana ja erityisesti miksi valittuihin ratkaisuihin päädyttiin. Yhtä lailla
tarkastellaan ketkä olivat toiminnan taustalla ja millaista kädenvääntöä eri
suuntausten, kuten futurismin ja klassismin, välillä käytiin. Näiden kysymysten
taustoittamiseksi työssä selvitetään myös fasismin luonnetta ja ideologiaa sen
omien ajatusten pohjalta. Kaupunkihistoriallisten hankkeiden selvittäminen on
vaatinut tutkimuskirjallisuuden rinnalle fasistien arkkitehtuurisen kuukausittain
ilmestyneen aikakauslehden, Capitoliumin,
läpikäyntiä. Lisäksi on hyödynnetty aikalaislähteitä, kuten Benito Mussolinin
puheita ja julistuksia koskien tutkimusajankohdan hankkeita sekä yleistä
suhtautumista valtaviin Rooman kaupungissa tehtyihin muutoksiin.
Tutkielmassa tullaan tulokseen,
että Rooman kaupunkikuva muuttui varsin voimakkaasti lähes 20 vuotta kestäneenä
fasismin aikakautena ja monet tunnetuimmista monumenteista ja historiallisista
kohteista ovat fasismin ajan muokkaamia. Kaupunkikuvasta on nähtävissä, että
lopulta klassiset ihanteet saavuttivat yhä enemmän suosiota. Klassismin suosio
selittyy roomalaisuuden ihannointina, romanitàn kulttina, josta ammennettiin
jatkuvasti elementtejä fasismin omiin tarpeisiin. Yksi fasismin olemuksen
peruskysymyksistä koski suhdetta menneisyyteen ja liikkeen ääriainesten
mielestä menneisyyteen katsominen oli vahingollista mutta toisaalta fasismi
halusi edustaa todellisuutta, joka ei ollut syntynyt tyhjästä. Fasismin
kaltaiselle massaliikkeelle täydellinen irtautuminen menneestä olisi ollut
tuhoisaa.
Arkkitehtuurin tuli olla
fasistisessa Italiassa symbolista ja arkkitehtien tuli muuttaa poliittinen
retoriikka arkkitehtuurisiksi elementeiksi antiikin Rooman innoittamina
samanaikaisesti luoden kuvaa uudesta, dynaamisesta fasismista vailla edeltäjiä.
Arkkitehtuurin tuli myös luoda selvä kuva Roomasta uuden imperiumin
pääkaupunkina ja korostaa fasismin aikaa Rooman suuruuden päivien suorana
jatkumona. Augustus oli se keisari, johon Mussolini halusi samaistua. Fasistien
historiakäsityksellä ei ollut mitään tekemistä nostalgian kanssa vaan
menneisyyden muistaminen oli välineellistä: sillä pyrittiin legitimoimaan
politiikkaa ja vahvistamaan kansallista identiteettiä. Menneisyyden merkitys
fasisteille oli heidän halunsa sitoa itsensä historialliseen perinteeseen, ja
näin ollen kyseessä oli pikemminkin menneisyyden tarve kuin sen kaipuu.
Mussolinin kaupunkisuunnittelulla
oli kaksi erisuuntaista tavoitetta. Hän halusi jälkipolvien muistavan hänet
sekä suurena rakentajana että suurena tuhoajana, joka hävittäisi epäfasistiset
rakennukset rappion vuosisadoilta. Mussolinille historiallinen rakennuskanta
oli tärkeä silloin kun se muistutti antiikin Rooman imperiumin kunniakkaista
vaiheista ja se kyettiin liittämään osaksi fasistien omaa ideologiaa tai
identiteettiä. Mussolinia itseään lainaten, hän ehti lähes 20-vuotisen
valtakautensa aikana jättämään taakseen luovuutensa tuhoutumattoman
dokumentaation.
Asiasanat: Fasismi, Benito Mussolini, poliittinen historia, kaupunkihistoria, arkkitehtuuri, uusklassismi, klassismi, futurismi, Rooma, antiikki, Italia, Augustus, keisarit, Marinetti, Piacentini, 1920-luku, 1930-luku
vuonna 1922 alkanutta fasismin aikakautta Italiassa kaupunkihistorian kautta.
Laajemmassa mielessä tutkimus on aate- ja poliittista historiaa.
Tutkimuskohteena on Rooman kaupunki, joka Italian pääkaupunkina ja hallinnon
keskuksena mutta myös historiallisesti merkittävänä kaupunkina oli
luonnollisesti keskeisessä asemassa fasistien kaupunkisuunnittelussa.
Tutkielmassa käydään läpi Rooman keskusta-alueen rakennusprojekteja fasistien
valtaannoususta lokakuussa 1922 toisen maailmansodan syttymiseen vuonna 1939.
Lisäksi tarkastellaan fasistisen Italian johtajan Benito Mussolinin
henkilökohtaista vaikutusta kaupunkikuvan muutokseen yhdessä fasismin koko
ideologian muotoutumisen kanssa.
Työn tutkimuskysymyksenä on,
minkälaiseksi Rooman keskusta-alue muuttui ja muotoutui fasismin valtakauden
aikana ja erityisesti miksi valittuihin ratkaisuihin päädyttiin. Yhtä lailla
tarkastellaan ketkä olivat toiminnan taustalla ja millaista kädenvääntöä eri
suuntausten, kuten futurismin ja klassismin, välillä käytiin. Näiden kysymysten
taustoittamiseksi työssä selvitetään myös fasismin luonnetta ja ideologiaa sen
omien ajatusten pohjalta. Kaupunkihistoriallisten hankkeiden selvittäminen on
vaatinut tutkimuskirjallisuuden rinnalle fasistien arkkitehtuurisen kuukausittain
ilmestyneen aikakauslehden, Capitoliumin,
läpikäyntiä. Lisäksi on hyödynnetty aikalaislähteitä, kuten Benito Mussolinin
puheita ja julistuksia koskien tutkimusajankohdan hankkeita sekä yleistä
suhtautumista valtaviin Rooman kaupungissa tehtyihin muutoksiin.
Tutkielmassa tullaan tulokseen,
että Rooman kaupunkikuva muuttui varsin voimakkaasti lähes 20 vuotta kestäneenä
fasismin aikakautena ja monet tunnetuimmista monumenteista ja historiallisista
kohteista ovat fasismin ajan muokkaamia. Kaupunkikuvasta on nähtävissä, että
lopulta klassiset ihanteet saavuttivat yhä enemmän suosiota. Klassismin suosio
selittyy roomalaisuuden ihannointina, romanitàn kulttina, josta ammennettiin
jatkuvasti elementtejä fasismin omiin tarpeisiin. Yksi fasismin olemuksen
peruskysymyksistä koski suhdetta menneisyyteen ja liikkeen ääriainesten
mielestä menneisyyteen katsominen oli vahingollista mutta toisaalta fasismi
halusi edustaa todellisuutta, joka ei ollut syntynyt tyhjästä. Fasismin
kaltaiselle massaliikkeelle täydellinen irtautuminen menneestä olisi ollut
tuhoisaa.
Arkkitehtuurin tuli olla
fasistisessa Italiassa symbolista ja arkkitehtien tuli muuttaa poliittinen
retoriikka arkkitehtuurisiksi elementeiksi antiikin Rooman innoittamina
samanaikaisesti luoden kuvaa uudesta, dynaamisesta fasismista vailla edeltäjiä.
Arkkitehtuurin tuli myös luoda selvä kuva Roomasta uuden imperiumin
pääkaupunkina ja korostaa fasismin aikaa Rooman suuruuden päivien suorana
jatkumona. Augustus oli se keisari, johon Mussolini halusi samaistua. Fasistien
historiakäsityksellä ei ollut mitään tekemistä nostalgian kanssa vaan
menneisyyden muistaminen oli välineellistä: sillä pyrittiin legitimoimaan
politiikkaa ja vahvistamaan kansallista identiteettiä. Menneisyyden merkitys
fasisteille oli heidän halunsa sitoa itsensä historialliseen perinteeseen, ja
näin ollen kyseessä oli pikemminkin menneisyyden tarve kuin sen kaipuu.
Mussolinin kaupunkisuunnittelulla
oli kaksi erisuuntaista tavoitetta. Hän halusi jälkipolvien muistavan hänet
sekä suurena rakentajana että suurena tuhoajana, joka hävittäisi epäfasistiset
rakennukset rappion vuosisadoilta. Mussolinille historiallinen rakennuskanta
oli tärkeä silloin kun se muistutti antiikin Rooman imperiumin kunniakkaista
vaiheista ja se kyettiin liittämään osaksi fasistien omaa ideologiaa tai
identiteettiä. Mussolinia itseään lainaten, hän ehti lähes 20-vuotisen
valtakautensa aikana jättämään taakseen luovuutensa tuhoutumattoman
dokumentaation.
Asiasanat: Fasismi, Benito Mussolini, poliittinen historia, kaupunkihistoria, arkkitehtuuri, uusklassismi, klassismi, futurismi, Rooma, antiikki, Italia, Augustus, keisarit, Marinetti, Piacentini, 1920-luku, 1930-luku