Augustuksen hengessä - Ideologia ja arkkitehtuuri fasismin ajan Roomassa 1920-1930-luvuilla

Abstract

Pro gradu –tutkielma käsittelee

vuonna 1922 alkanutta fasismin aikakautta Italiassa kaupunkihistorian kautta.

Laajemmassa mielessä tutkimus on aate- ja poliittista historiaa.

Tutkimuskohteena on Rooman kaupunki, joka Italian pääkaupunkina ja hallinnon

keskuksena mutta myös historiallisesti merkittävänä kaupunkina oli

luonnollisesti keskeisessä asemassa fasistien kaupunkisuunnittelussa.

Tutkielmassa käydään läpi Rooman keskusta-alueen rakennusprojekteja fasistien

valtaannoususta lokakuussa 1922 toisen maailmansodan syttymiseen vuonna 1939.

Lisäksi tarkastellaan fasistisen Italian johtajan Benito Mussolinin

henkilökohtaista vaikutusta kaupunkikuvan muutokseen yhdessä fasismin koko

ideologian muotoutumisen kanssa.

Työn tutkimuskysymyksenä on,

minkälaiseksi Rooman keskusta-alue muuttui ja muotoutui fasismin valtakauden

aikana ja erityisesti miksi valittuihin ratkaisuihin päädyttiin. Yhtä lailla

tarkastellaan ketkä olivat toiminnan taustalla ja millaista kädenvääntöä eri

suuntausten, kuten futurismin ja klassismin, välillä käytiin. Näiden kysymysten

taustoittamiseksi työssä selvitetään myös fasismin luonnetta ja ideologiaa sen

omien ajatusten pohjalta. Kaupunkihistoriallisten hankkeiden selvittäminen on

vaatinut tutkimuskirjallisuuden rinnalle fasistien arkkitehtuurisen kuukausittain

ilmestyneen aikakauslehden, Capitoliumin,

läpikäyntiä. Lisäksi on hyödynnetty aikalaislähteitä, kuten Benito Mussolinin

puheita ja julistuksia koskien tutkimusajankohdan hankkeita sekä yleistä

suhtautumista valtaviin Rooman kaupungissa tehtyihin muutoksiin.

Tutkielmassa tullaan tulokseen,

että Rooman kaupunkikuva muuttui varsin voimakkaasti lähes 20 vuotta kestäneenä

fasismin aikakautena ja monet tunnetuimmista monumenteista ja historiallisista

kohteista ovat fasismin ajan muokkaamia. Kaupunkikuvasta on nähtävissä, että

lopulta klassiset ihanteet saavuttivat yhä enemmän suosiota. Klassismin suosio

selittyy roomalaisuuden ihannointina, romanitàn kulttina, josta ammennettiin

jatkuvasti elementtejä fasismin omiin tarpeisiin. Yksi fasismin olemuksen

peruskysymyksistä koski suhdetta menneisyyteen ja liikkeen ääriainesten

mielestä menneisyyteen katsominen oli vahingollista mutta toisaalta fasismi

halusi edustaa todellisuutta, joka ei ollut syntynyt tyhjästä. Fasismin

kaltaiselle massaliikkeelle täydellinen irtautuminen menneestä olisi ollut

tuhoisaa.

Arkkitehtuurin tuli olla

fasistisessa Italiassa symbolista ja arkkitehtien tuli muuttaa poliittinen

retoriikka arkkitehtuurisiksi elementeiksi antiikin Rooman innoittamina

samanaikaisesti luoden kuvaa uudesta, dynaamisesta fasismista vailla edeltäjiä.

Arkkitehtuurin tuli myös luoda selvä kuva Roomasta uuden imperiumin

pääkaupunkina ja korostaa fasismin aikaa Rooman suuruuden päivien suorana

jatkumona. Augustus oli se keisari, johon Mussolini halusi samaistua. Fasistien

historiakäsityksellä ei ollut mitään tekemistä nostalgian kanssa vaan

menneisyyden muistaminen oli välineellistä: sillä pyrittiin legitimoimaan

politiikkaa ja vahvistamaan kansallista identiteettiä. Menneisyyden merkitys

fasisteille oli heidän halunsa sitoa itsensä historialliseen perinteeseen, ja

näin ollen kyseessä oli pikemminkin menneisyyden tarve kuin sen kaipuu.

Mussolinin kaupunkisuunnittelulla

oli kaksi erisuuntaista tavoitetta. Hän halusi jälkipolvien muistavan hänet

sekä suurena rakentajana että suurena tuhoajana, joka hävittäisi epäfasistiset

rakennukset rappion vuosisadoilta. Mussolinille historiallinen rakennuskanta

oli tärkeä silloin kun se muistutti antiikin Rooman imperiumin kunniakkaista

vaiheista ja se kyettiin liittämään osaksi fasistien omaa ideologiaa tai

identiteettiä. Mussolinia itseään lainaten, hän ehti lähes 20-vuotisen

valtakautensa aikana jättämään taakseen luovuutensa tuhoutumattoman

dokumentaation.

Asiasanat: Fasismi, Benito Mussolini, poliittinen historia, kaupunkihistoria, arkkitehtuuri, uusklassismi, klassismi, futurismi, Rooma, antiikki, Italia, Augustus, keisarit, Marinetti, Piacentini, 1920-luku, 1930-luku