Aineenopettajan hyvinvointi koulun muutoksen keskellä

Abstract

Tutkielmamme jakautuu kahteen pääteemaan aineenopettajan hyvinvointiin ja koulun muutokseen. Muutoksessa toimijoiden oppimisprosessin ajatellaan olevan tärkein edellytys onnistuneelle muutokselle. Onnistunut muutos edellyttää oppimista ja oppiminen puolestaan kietoutuu vuorovaikutuksellisissa prosesseissa osaksi pedagogista hyvinvointia. Pedagogisen hyvinvoinnin voi nähdä heijastavan sitä opettajan työn ydinprosessia, jossa tapahtuu oppimista ja vuorovaikutusta. Opettajan hyvinvointi onkin vahvasti yhteydessä yhteisöllisyyden kokemukseen. Hyvin toteutuessaan yhteisöllisyys näyttäytyy esimerkiksi hyvänä ilmapiirinä, tuen saamisena sekä kokemuksena toimijuuden ja osallisuuden tunteesta. Opettajan hyvinvointiin vaikuttaa lisäksi opettajan työkuva, johon liittyy paitsi työn sisältö, myös kokemus työn kuormittavuudesta. Myös muun muassa kokemus työn hallinnasta ja arvostuksesta vaikuttavat opettajan työhyvinvointiin.

Koulun muutoksissa opettajan hyvinvointi on ollut koetuksella. Yhtenäisen perusopetuksen kehittämisen ja opetussuunnitelmauudistusten myötä opettajan työnkuva on laajentunut. Myös oppimiskäsitys ja koulun profiili yhteiskunnassa ovat muuttuneet. Samoin koulukulttuurissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Nämä kaikki muutokset ovat aiheuttaneet muutospaineita opettajille ja näin niiden merkitys opettajan hyvinvoinnin kannalta on ilmeinen. Tässä tutkimuksessa pyrimme selvittämään, millaiset muutosteemat puhuttavat opettajia nykykoulussa. Näiden muutosten keskellä olemme kiinnostuneita opettajien hyvinvoinnista ja erityisesti opettajien vuorovaikutusympäristöjen yhteydestä hyvinvointiin. Tutkimuksemme mukaan opettajien työn arjessa eniten pinnalla olevat muutokset eivät ole kouluissa ohjattuja muutosprosesseja, vaan liittyvät työyhteisössä sekä oppilaissa ja nuorisokulttuurissa tapahtuneisiin spontaaneihin muutoksiin.

Opettajien hyvinvoinnin kokemus näyttäisi olevan selkeästi yhteydessä tämän vuorovaikutusympäristöön: mitä laajemman vuorovaikutusympäristön opettaja oli onnistunut luomaan, sitä paremmin hän myös jaksoi työssään. Tutkimuksemme heikosti jaksavien opettajien vuorovaikutusympäristössä korostui samaa oppiainetta opettavan opettajakollegan merkitys toisin kuin hyvin jaksavien opettajien vuorovaikutus-ympäristössä. Hyvin jaksavien opettajien vuorovaikutusympäristö oli laajempi kuin heikosti jaksavilla opettajilla. Myös opettajan suhde johtoon näyttäytyi aineistossamme merkittävänä opettajan hyvinvoinnin kannalta. Kaikkinensa monipuolisen vuorovaikutusympäristön voi nähdä edistävän opettajan pedagogisen hyvinvoinnin kokemusta. Se auttaa opettajaa hahmottamaan oman työnkuvansa osana laajempaa kokonaisuutta, minkä taas voi nähdä lisäävän toiminnan kohteen parempaa ymmärrystä.

Asiasanat:muutos, muutosprosessi, työhyvinvointi, pedagoginen hyvinvointi, kollegiaalisuus