Monitoimijuus lastensuojelun kehittämishankkeissa
RANTANEN, ANNA-KAISA (2010)
2010
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20741
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20741
Tiivistelmä
Tutkimukseni aiheena on monitoimijuus lastensuojelun kehittämishankkeissa. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää millaista monitoimisuus on lastensuojelun kehittämishankkeissa ja mitä hyötyä tai haittaa siitä voi olla tavoitteiden saavuttamiselle. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaista käytännön ja tutkimuksen yhdistäminen on lastensuojelun kehittämishankkeissa.
Tutkimukseni ensisijaisena kohteena on Lastensuojelun tieto -hanke. Hankkeessa olivat mukana Porin, Tampereen ja Hämeenlinnan kaupunkien lisäksi Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Pikassos Oy sekä Tampereen yliopisto. Lisäksi hankkeeseen osallistuivat mukana olevien kaupunkien sosiaalityöntekijät. Hankkeen tavoitteena oli hyödyntää tietoteknologiaa lastensuojelun avohuollon asiakaspolkujen seurannassa ja dokumentoinnissa, tarkastella lastensuojelun tietoa työprosessien kehittämisen kannalta ja kehittää tietojärjestelmien hyödyntämistä lastensuojelussa. Lisäksi jokaisella kaupungilla oli omat kehittämispainopisteensä ja tavoitteensa. Tutkimuksen kohteena on myös kolme muuta lastensuojelun kehittämishanketta: Yhteinen lastensuojelu -hanke, Harava -hanke sekä Lastensuojelun kehittäminen Pohjois-Savossa -hanke.
Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä olivat Lastensuojelun tieto -hankkeen keskeisille toimijoille tehdyt ryhmähaastattelut. Aineiston analysoinnissa käytin sisällönanalyysia ja Whittingtonin (2003) teoriaa yhteistyöstä. Teoria muodostuu mallista, jonka mukaan yhteistyö tapahtuu eri tasoilla: henkilökohtaisella tasolla tapahtuu ihmisten välistä yhteistyötä, ammatillisella tasolla eli moniammatillista yhteistyötä, tiimitasolla moniasiantuntijaista yhteistyötä ja organisaatiotasolla organisaatioiden välistä yhteistyö. Jokaisella tasolla tehdään lisäksi yhteistyötä yksittäisten palvelun käyttäjien kanssa.
Tutkimukseni mukaan monitoimijuus henkilökohtaisella tasolla muodostuu asennetason resursseista sekä kehittämishankkeiden kuormittavuudesta. Monitoimijuus ammatillisella tasolla on asiantuntijuuden vahvistumista, kohtaamisia ja keskusteluja sekä konkreettista apua työhön. Tiimitasolla monitoimijuus näkyy toimijoiden erilaisten roolien kautta, yhteistyön mahdollistavien foorumeiden kautta sekä erilaisina haasteina yhteistyölle. Organisaatiotasolla monitoimijuutta säätelevät erilaiset organisaatiot ja niiden erilaiset toimintatavat, tavoitteet ja resurssit sekä monitoimijuuden jatkuvuuden turvaaminen. Tutkimukseni mukaan kehittämishankkeissa pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, taata kehittämistoiminnan jatkuvuus sekä antaa työntekijöille aikaa kehittää. Johtopäätöksenä monitoimijuus auttaa lastensuojelun näkyväksi tekemistä.
Avainsanat: monitoimijuus, kehittämishanke, lastensuojelu ja projekti.
Tutkimukseni ensisijaisena kohteena on Lastensuojelun tieto -hanke. Hankkeessa olivat mukana Porin, Tampereen ja Hämeenlinnan kaupunkien lisäksi Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, Pikassos Oy sekä Tampereen yliopisto. Lisäksi hankkeeseen osallistuivat mukana olevien kaupunkien sosiaalityöntekijät. Hankkeen tavoitteena oli hyödyntää tietoteknologiaa lastensuojelun avohuollon asiakaspolkujen seurannassa ja dokumentoinnissa, tarkastella lastensuojelun tietoa työprosessien kehittämisen kannalta ja kehittää tietojärjestelmien hyödyntämistä lastensuojelussa. Lisäksi jokaisella kaupungilla oli omat kehittämispainopisteensä ja tavoitteensa. Tutkimuksen kohteena on myös kolme muuta lastensuojelun kehittämishanketta: Yhteinen lastensuojelu -hanke, Harava -hanke sekä Lastensuojelun kehittäminen Pohjois-Savossa -hanke.
Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä olivat Lastensuojelun tieto -hankkeen keskeisille toimijoille tehdyt ryhmähaastattelut. Aineiston analysoinnissa käytin sisällönanalyysia ja Whittingtonin (2003) teoriaa yhteistyöstä. Teoria muodostuu mallista, jonka mukaan yhteistyö tapahtuu eri tasoilla: henkilökohtaisella tasolla tapahtuu ihmisten välistä yhteistyötä, ammatillisella tasolla eli moniammatillista yhteistyötä, tiimitasolla moniasiantuntijaista yhteistyötä ja organisaatiotasolla organisaatioiden välistä yhteistyö. Jokaisella tasolla tehdään lisäksi yhteistyötä yksittäisten palvelun käyttäjien kanssa.
Tutkimukseni mukaan monitoimijuus henkilökohtaisella tasolla muodostuu asennetason resursseista sekä kehittämishankkeiden kuormittavuudesta. Monitoimijuus ammatillisella tasolla on asiantuntijuuden vahvistumista, kohtaamisia ja keskusteluja sekä konkreettista apua työhön. Tiimitasolla monitoimijuus näkyy toimijoiden erilaisten roolien kautta, yhteistyön mahdollistavien foorumeiden kautta sekä erilaisina haasteina yhteistyölle. Organisaatiotasolla monitoimijuutta säätelevät erilaiset organisaatiot ja niiden erilaiset toimintatavat, tavoitteet ja resurssit sekä monitoimijuuden jatkuvuuden turvaaminen. Tutkimukseni mukaan kehittämishankkeissa pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, taata kehittämistoiminnan jatkuvuus sekä antaa työntekijöille aikaa kehittää. Johtopäätöksenä monitoimijuus auttaa lastensuojelun näkyväksi tekemistä.
Avainsanat: monitoimijuus, kehittämishanke, lastensuojelu ja projekti.