Valmistumisvaiheen lähihoitajaopiskelijat näyttötutkinnossa
SINTONEN, MERJA (2010)
SINTONEN, MERJA
2010
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20740
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20740
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata valmistumisvaiheessa olevan lähihoitajaopiskelijan osallistumista sairaanhoidon ja huolenpidon tutkinnon osan näyttötutkintoon työntekijöiden edustajien kuvaamana. Tutkimuksen tavoitteena oli antaa tietoa lähihoitajaopiskelijan ammattitaidosta sairaanhoidon ja huolenpidon tutkinnon osan näyttötutkinnossa, opiskelijan vahvuuksista sekä kehittämiskohteista.
Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla, joissa neljässä ryhmässä oli kolme osallistujaa ja yhdessä neljä. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat erikoissairaalahoidossa työskentelevät 13 perushoitajaa (n=13) ja 3 lähihoitajaa 3 (n=3). Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä oli induktiivinen sisällönanalyysi.
Tutkimuksen tulosten mukaan lähihoitajaopiskelijoilla on hyvät hoitotyön perustiedot, mutta varsinkin ergonomian oppimiseen tarvitaan tietojen syventämistä. Lisäksi opiskelijat kokivat osallistumisen näyttötutkintoon stressaavana ja he jännittivät tai jopa pelkäsivät tutkintotilaisuutta koko työssäoppimisen ajan. Myös työntekijöiden edustajat kokivat tutkintotilaisuuden arvioinnin haasteellisena ja vaativana ja aikaavievänä työnä, eikä kaikkia ammattitaidon arviointikriteerejä aina pystytty arvioimaan. Opiskelijoiden voimavaroiksi kuvattiin työmotivaatio, vastuun ottaminen, tiedonhalu, vuorovaikutus ja elämänkokemus. Heidän kehittymishaasteiksiin työntekijöiden edustajat kuvasivat ergonomiasta potilassiirrot, kuntouttavan työotteen omaksumisen sekä asentohoidot. Lisäksi opiskelijoiden tulisi jatkossa kiinnittää huomiota lääkehoidosta peruslääkkeiden ja lääkeaineryhmien tietämykseen, kirjaamisesta hoitosuunnitelman laadintaan, saattohoidosta kuolevan potilaan ja heidän omaistensa kohtaamiseen ja aseptiikasta steriili-käsiteeseen, steriilien hanskojen pukemiseen sekä steriilin pakkauksen avaamiseen. Kansansairauksista puolestaan syventämistä vaativat sairauksien oireet ja vaikutukset. Oman työn suunnitteluun, potilaan ohjaukseen sekä hoitotyön kokonaisuuden hallintaan olisi opiskelijoiden jatkossa kiinnitettävä huomiota.
Jatkossa on tarpeen tutkia lähihoitajaopiskelijan ammattitaitoa sairaanhoidon ja huolenpidon tutkinnon osan näyttötutkinnossa heidän itsensä kuvaamana. Jatkotutkimuksissa voitaisiin etsiä tietoa ja keinoja, miten lähihoitajakoulutusta voitaisiin vielä kehittää, jotta se vastaa työelämän vaatimuksia. Näyttötutkinnossa toimivien työntekijöiden edustajien koulutukseen voitaisiin kiinnittää huomiota varsinkin jatkokoulutuksen muodossa. Lisäksi voitaisiin etsiä keinoja, joilla voitaisiin tukea lähihoitajaopiskelijaa ennen näyttötutkintoa. Oppilaitosten ja näyttöympäristöjen välistä yhteistyötä voitaisiin tiivistää.
Avainsanat: Lähihoitajaopiskelija, näyttötutkinto, ammattitaito, ammattiuramalli
Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla, joissa neljässä ryhmässä oli kolme osallistujaa ja yhdessä neljä. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat erikoissairaalahoidossa työskentelevät 13 perushoitajaa (n=13) ja 3 lähihoitajaa 3 (n=3). Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen ja aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä oli induktiivinen sisällönanalyysi.
Tutkimuksen tulosten mukaan lähihoitajaopiskelijoilla on hyvät hoitotyön perustiedot, mutta varsinkin ergonomian oppimiseen tarvitaan tietojen syventämistä. Lisäksi opiskelijat kokivat osallistumisen näyttötutkintoon stressaavana ja he jännittivät tai jopa pelkäsivät tutkintotilaisuutta koko työssäoppimisen ajan. Myös työntekijöiden edustajat kokivat tutkintotilaisuuden arvioinnin haasteellisena ja vaativana ja aikaavievänä työnä, eikä kaikkia ammattitaidon arviointikriteerejä aina pystytty arvioimaan. Opiskelijoiden voimavaroiksi kuvattiin työmotivaatio, vastuun ottaminen, tiedonhalu, vuorovaikutus ja elämänkokemus. Heidän kehittymishaasteiksiin työntekijöiden edustajat kuvasivat ergonomiasta potilassiirrot, kuntouttavan työotteen omaksumisen sekä asentohoidot. Lisäksi opiskelijoiden tulisi jatkossa kiinnittää huomiota lääkehoidosta peruslääkkeiden ja lääkeaineryhmien tietämykseen, kirjaamisesta hoitosuunnitelman laadintaan, saattohoidosta kuolevan potilaan ja heidän omaistensa kohtaamiseen ja aseptiikasta steriili-käsiteeseen, steriilien hanskojen pukemiseen sekä steriilin pakkauksen avaamiseen. Kansansairauksista puolestaan syventämistä vaativat sairauksien oireet ja vaikutukset. Oman työn suunnitteluun, potilaan ohjaukseen sekä hoitotyön kokonaisuuden hallintaan olisi opiskelijoiden jatkossa kiinnitettävä huomiota.
Jatkossa on tarpeen tutkia lähihoitajaopiskelijan ammattitaitoa sairaanhoidon ja huolenpidon tutkinnon osan näyttötutkinnossa heidän itsensä kuvaamana. Jatkotutkimuksissa voitaisiin etsiä tietoa ja keinoja, miten lähihoitajakoulutusta voitaisiin vielä kehittää, jotta se vastaa työelämän vaatimuksia. Näyttötutkinnossa toimivien työntekijöiden edustajien koulutukseen voitaisiin kiinnittää huomiota varsinkin jatkokoulutuksen muodossa. Lisäksi voitaisiin etsiä keinoja, joilla voitaisiin tukea lähihoitajaopiskelijaa ennen näyttötutkintoa. Oppilaitosten ja näyttöympäristöjen välistä yhteistyötä voitaisiin tiivistää.
Avainsanat: Lähihoitajaopiskelija, näyttötutkinto, ammattitaito, ammattiuramalli