Comment créer des jeunes européens? La construction et le développement du discours de la politique de jeunesse européenne ; comparaison des discours en Finlande et en France.
HARTIKAINEN, SAARA (2010)
2010
Ranskan kieli - French Language
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20728
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20728
Tiivistelmä
EU:n nuorisopolitiikan merkitys sekä kansallisella tasolla että unionin yhteisessä toiminnassa on kasvanut merkittävästi 2000-luvulla. Käynnissä olevan Youth in Action – nuorisotoimintaohjelman tarkoituksena on edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja tukea eurooppalaista yhteistyötä nuorisoalalla. Pro gradu – tutkielmani on osa nuorisotoimintaohjelman kansallista väliarviointiprosessia, jonka toteutuksesta Suomessa vastaa Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO.
Tutkielmani tarkoitus on osoittaa, minkälaisin diskursiivisin keinoin luodaan Euroopan unionin yhteistä nuorisopolitiikkaa. Työn lähtökohtana on, että diskurssi on kielellinen väline sosiaalisten ja poliittisten asioiden havainnollistamiseen ja rakentamiseen. Kielen opiskelijana ajattelen, että kieli ja siitä syntyvät diskurssit eivät ole pelkkä todellisuuden representaation apuväline, vaan diskursseilla myös luodaan todeksi koettavaa. Tutkielmaani kuvaa poikkitieteellinen lähestymistapa, jossa yhdistyvät sekä kielen että politiikan tutkimuksen opintoni.
Tarkastelen nuorisopolitiikkaa myös eurooppalaisen kansalaisuuden ja identiteetin kautta, sillä ne linkittävät nuorisopolitiikan tutkituissa teksteissä laajemmin siihen, mitä eurooppalaisuudella (ja näin ollen eurooppalaisilla nuorilla) tänä päivänä tarkoitetaan. Tavoitteena on lisäksi tutkia eurooppalaisten arvojen ja olettamusten esiintyvyyttä nuorisopoliittisissa diskursseissa, yleisimpiä nuorisopolitiikan teema- ja avainsanoja ja niiden roolia unionin yhteisen nuorisopolitiikan luomisessa.
Tuloksia vertaillaan Suomen ja Ranskan kansallisiin raportteihin ja tutkitaan, missä määrin EU:n nuorisopoliittisen diskurssin elementit ilmenevät suomalaisessa ja ranskalaisessa nuorisopoliittisessa keskustelussa. Työssä vertaillaan lisäksi EU:n yhteisten asiakirjojen diskursiivisia piirteitä nuorten kokemuksiin nykyisen ohjelmakauden toimivuudesta ja tarkastellaan, kuinka ohjelman objektiiviset tavoitteet ja avainsanat, kuten osallisuus, vuoropuhelu ja yhteistyö muuttuvat nuorten subjektiivisiksi kokemuksiksi.
Tutkielmani tarkoitus on osoittaa, minkälaisin diskursiivisin keinoin luodaan Euroopan unionin yhteistä nuorisopolitiikkaa. Työn lähtökohtana on, että diskurssi on kielellinen väline sosiaalisten ja poliittisten asioiden havainnollistamiseen ja rakentamiseen. Kielen opiskelijana ajattelen, että kieli ja siitä syntyvät diskurssit eivät ole pelkkä todellisuuden representaation apuväline, vaan diskursseilla myös luodaan todeksi koettavaa. Tutkielmaani kuvaa poikkitieteellinen lähestymistapa, jossa yhdistyvät sekä kielen että politiikan tutkimuksen opintoni.
Tarkastelen nuorisopolitiikkaa myös eurooppalaisen kansalaisuuden ja identiteetin kautta, sillä ne linkittävät nuorisopolitiikan tutkituissa teksteissä laajemmin siihen, mitä eurooppalaisuudella (ja näin ollen eurooppalaisilla nuorilla) tänä päivänä tarkoitetaan. Tavoitteena on lisäksi tutkia eurooppalaisten arvojen ja olettamusten esiintyvyyttä nuorisopoliittisissa diskursseissa, yleisimpiä nuorisopolitiikan teema- ja avainsanoja ja niiden roolia unionin yhteisen nuorisopolitiikan luomisessa.
Tuloksia vertaillaan Suomen ja Ranskan kansallisiin raportteihin ja tutkitaan, missä määrin EU:n nuorisopoliittisen diskurssin elementit ilmenevät suomalaisessa ja ranskalaisessa nuorisopoliittisessa keskustelussa. Työssä vertaillaan lisäksi EU:n yhteisten asiakirjojen diskursiivisia piirteitä nuorten kokemuksiin nykyisen ohjelmakauden toimivuudesta ja tarkastellaan, kuinka ohjelman objektiiviset tavoitteet ja avainsanat, kuten osallisuus, vuoropuhelu ja yhteistyö muuttuvat nuorten subjektiivisiksi kokemuksiksi.