Perusterveydenhuollon hoitohenkilökunnan yleiset potilasohjausvalmiudet sekä tiedolliset valmiudet sepelvaltimotautipotilaan ohjauksessa
LINNAJÄRVI, ULLA (2010)
2010
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20722
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20722
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata perusterveydenhuollon hoitohenkilökunnan tiedollisia, taidollisia ja asenteellisia potilasohjausvalmiuksia sekä hoitohenkilökunnan tiedollisia valmiuksia ohjata sepelvaltimotautipotilaita. Lisäksi tarkoituksena oli tarkastella hoitohenkilökunnan taustatekijöiden yhteyksiä sekä yleisiin että sepelvaltimotautispesifisiin ohjausvalmiuksiin.
Tutkimuksen aineisto (N=62) kerättiin kyselylomakkeella Päijät-Hämeen maakunnan viiden terveyskeskuksen vuodeosaston hoitohenkilökunnalta syyskuussa 2009. Vastausprosentti oli 43. Aineisto analysoitiin yleisten potilasohjausvalmiuksien osalta SPSS for Windows 17.0 - ohjelmalla. Potilasohjausmittarin osioista muodostettiin summamuuttujat mittarin laatijan ohjeiden mukaan ja niiden sisäistä johdonmukaisuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa - kertoimen avulla. Analyysimenetelminä käytettiin t-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä, korrelaatiokertoimia sekä ristiintaulukointia. Sepelvaltimotautispesifisten ohjausvalmiuksien osalta aineisto analysoitiin tarkastelemalla pisteytettyjä vastauksia. Jokainen oikea vastaus antoi yhden pisteen. Taustamuuttujien yhteyksiä sepelvaltimotautispesifeihin ohjausvalmiuksiin tarkasteltiin korrelaation ja Mann Whitney U -testin avulla.
Hoitohenkilökunnan tiedolliset ja taidolliset potilasohjausvalmiudet olivat tyydyttävät. Tiedollisten valmiuksien osa-alueista parhaiten hallittiin tiedot sairauden merkityksestä potilaan arkeen. Toiseksi parhaiten hallittiin sairauksien hoitoa koskevat asiat. Sairaanhoitajilla oli muita paremmat tiedot sairauksien hoidosta. Heikoimmat tiedot olivat hoidon jälkeisen voinnin osa-alueella. Hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaidot olivat paremmat kuin itsehoitoon tukemisen taidot. Potilasohjausta käsittelevään täydennyskoulutukseen osallistuneilla vastaajilla vuorovaikutustaidot olivat muita paremmat. Asennoituminen sekä potilaiden että omaisten ohjaukseen oli positiivinen.
Hoitohenkilökunnan saamat pisteet sepelvaltimotautipotilaiden ohjausta koskevista kysymyksistä vaihtelivat 6-18 välillä. Maksimipistemäärä olisi ollut 19. Sairaanhoitajilla oli merkitsevästi paremmat tiedolliset sepelvaltimotautispesifiset ohjausvalmiudet verrattuna perus-/lähihoitajiin. Hoitohenkilökunnan tiedollisilla tai taidollisilla potilasohjausvalmiuksilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sepelvaltimotautispesifisiin ohjausvalmiuksiin. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa hoitohenkilökunnan täydennyskoulutusta.
Avainsanat: potilasohjaus, valmiudet, hoitohenkilökunta, sepelvaltimotauti
Tutkimuksen aineisto (N=62) kerättiin kyselylomakkeella Päijät-Hämeen maakunnan viiden terveyskeskuksen vuodeosaston hoitohenkilökunnalta syyskuussa 2009. Vastausprosentti oli 43. Aineisto analysoitiin yleisten potilasohjausvalmiuksien osalta SPSS for Windows 17.0 - ohjelmalla. Potilasohjausmittarin osioista muodostettiin summamuuttujat mittarin laatijan ohjeiden mukaan ja niiden sisäistä johdonmukaisuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa - kertoimen avulla. Analyysimenetelminä käytettiin t-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä, korrelaatiokertoimia sekä ristiintaulukointia. Sepelvaltimotautispesifisten ohjausvalmiuksien osalta aineisto analysoitiin tarkastelemalla pisteytettyjä vastauksia. Jokainen oikea vastaus antoi yhden pisteen. Taustamuuttujien yhteyksiä sepelvaltimotautispesifeihin ohjausvalmiuksiin tarkasteltiin korrelaation ja Mann Whitney U -testin avulla.
Hoitohenkilökunnan tiedolliset ja taidolliset potilasohjausvalmiudet olivat tyydyttävät. Tiedollisten valmiuksien osa-alueista parhaiten hallittiin tiedot sairauden merkityksestä potilaan arkeen. Toiseksi parhaiten hallittiin sairauksien hoitoa koskevat asiat. Sairaanhoitajilla oli muita paremmat tiedot sairauksien hoidosta. Heikoimmat tiedot olivat hoidon jälkeisen voinnin osa-alueella. Hoitohenkilökunnan vuorovaikutustaidot olivat paremmat kuin itsehoitoon tukemisen taidot. Potilasohjausta käsittelevään täydennyskoulutukseen osallistuneilla vastaajilla vuorovaikutustaidot olivat muita paremmat. Asennoituminen sekä potilaiden että omaisten ohjaukseen oli positiivinen.
Hoitohenkilökunnan saamat pisteet sepelvaltimotautipotilaiden ohjausta koskevista kysymyksistä vaihtelivat 6-18 välillä. Maksimipistemäärä olisi ollut 19. Sairaanhoitajilla oli merkitsevästi paremmat tiedolliset sepelvaltimotautispesifiset ohjausvalmiudet verrattuna perus-/lähihoitajiin. Hoitohenkilökunnan tiedollisilla tai taidollisilla potilasohjausvalmiuksilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sepelvaltimotautispesifisiin ohjausvalmiuksiin. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa hoitohenkilökunnan täydennyskoulutusta.
Avainsanat: potilasohjaus, valmiudet, hoitohenkilökunta, sepelvaltimotauti