Maahanmuutto ja maahanmuuttajan sosiaaliturva Suomessa
LAAKI, SANNA (2010)
2010
Vakuutustiede - Insurance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20718
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20718
Tiivistelmä
Vuonna 2009 maahanmuuttajien määrä kääntyi laskuun ensimmäisen kerran kahteentoista vuoteen. Oleskelulupahakemusten kokonaismäärä laski vuoteen 2008 verrattuna, mutta perhesiteiden perusteella haettavien oleskelulupien ja turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi voimakkaasti. Keväällä 2009 sisäasiainministeriö teetti selvityksen turvapaikkapolitiikasta, turvapaikkaprosessin tehostamisesta ja perheiden yhdistämisestä. Selvityksen tavoitteena oli vähentää turvapaikkaprosessin kustannuksia toimintaa tehostamalla, vähentää maahanmuuton vetotekijöitä ja ennaltaehkäistä maahantulosäännösten väärinkäyttöä. Selvityksen perusteella hallitus laati syksyllä 2009 ulkomaalaislain muutosehdotuksen eduskunnalle.
Tutkimus on kvalitatiivinen ja tavoitteena on tuoda esiin, millä perusteilla ja missä tilanteissa asumiseen perustuva sosiaaliturva voi olla maahanmuuton vetotekijä. Maahanmuuttoa tutkitaan ilmiönä ja tutkimuksen pääongelmana on löytää maahanmuuttajaryhmät, joille asumiseen perustuva sosiaaliturva voi olla maahanmuuton peruste. Tutkimus on tehty maahanmuuttoa ja sosiaaliturvaa säätelevän lainsäädännön sekä maahanmuuttoa koskevien tilastotietojen ja tilastoanalyysien perusteella. Sosiaaliturvan houkuttelevuutta on tutkittu Gøsta Esping-Andersenin teorian The Three Worlds of Welfare Capitalism pohjalta.
Asumiseen perustuva sosiaaliturva voi olla vetotekijä maahanmuuttajille, joiden kohdalla turvattu toimeentulo Suomessa ei ole edellytys oleskeluluvan myöntämiselle, ja jotka ovat oikeutettuja sosiaaliturvaan oleskeluluvan myöntöhetkestä lähtien. Ehdotetut ulkomaalaislain muutokset voivat sisäasiainministeriön selvityksen tavoitteen mukaisesti ennaltaehkäistä väärinkäytöksiä ja vähentää maahanmuuton vetotekijöitä. Muutosten merkitys jää kuitenkin vähäiseksi niiden turvapaikanhakijoiden osalta, jotka hakevat turvapaikkaa perustellusti eivätkä pyri kiertämään maahantulosäännöksiä.
Asiasanat:maahanmuutto, maahanmuuttajat, maahanmuuton vetotekijät, turvapaikanhakijat, sosiaaliturva, oleskeluluvat
Tutkimus on kvalitatiivinen ja tavoitteena on tuoda esiin, millä perusteilla ja missä tilanteissa asumiseen perustuva sosiaaliturva voi olla maahanmuuton vetotekijä. Maahanmuuttoa tutkitaan ilmiönä ja tutkimuksen pääongelmana on löytää maahanmuuttajaryhmät, joille asumiseen perustuva sosiaaliturva voi olla maahanmuuton peruste. Tutkimus on tehty maahanmuuttoa ja sosiaaliturvaa säätelevän lainsäädännön sekä maahanmuuttoa koskevien tilastotietojen ja tilastoanalyysien perusteella. Sosiaaliturvan houkuttelevuutta on tutkittu Gøsta Esping-Andersenin teorian The Three Worlds of Welfare Capitalism pohjalta.
Asumiseen perustuva sosiaaliturva voi olla vetotekijä maahanmuuttajille, joiden kohdalla turvattu toimeentulo Suomessa ei ole edellytys oleskeluluvan myöntämiselle, ja jotka ovat oikeutettuja sosiaaliturvaan oleskeluluvan myöntöhetkestä lähtien. Ehdotetut ulkomaalaislain muutokset voivat sisäasiainministeriön selvityksen tavoitteen mukaisesti ennaltaehkäistä väärinkäytöksiä ja vähentää maahanmuuton vetotekijöitä. Muutosten merkitys jää kuitenkin vähäiseksi niiden turvapaikanhakijoiden osalta, jotka hakevat turvapaikkaa perustellusti eivätkä pyri kiertämään maahantulosäännöksiä.
Asiasanat:maahanmuutto, maahanmuuttajat, maahanmuuton vetotekijät, turvapaikanhakijat, sosiaaliturva, oleskeluluvat