Sepelvaltimotautipotilaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu ja perheeltä saatu sosiaalinen tuki

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sepelvaltimotautipotilaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua ja perheeltä saatua sosiaalista tukea. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata sepelvaltimotautipotilaiden terveyteen liittyvän elämänlaadun ja perheeltä saadun sosiaalisen tuen yhteyttä sekä niiden yhteyttä sepelvaltimotautipotilaiden taustamuuttujiin.

Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat 118 sepelvaltimotautipotilasta, jotka osallistuivat Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimushankkeeseen kesäkuun 2009 ja maaliskuun 2010 välisenä aikana. Otoksen vastausprosentti oli 82 %. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin yleisellä elämälaatu mittarilla RAND-36 -mittarilla ja sosiaalista tukea mitattiin hoitotieteen laitoksella kehitetyllä Sosiaalisen tuen -mittarilla. Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS 15 for Windows -ohjelmalla.

Sepelvaltimotautipotilaat arvioivat parhaimmiksi sosiaalisen toimintakykynsä ja psyykkisen hyvinvointinsa ja huonoimmaksi fyysisistä roolitoiminnoista suoriutumisen. Vanhemmat ikäryhmät kokivat fyysisen toimintakykynsä olevan huonompaa kuin nuoremmat ikäryhmät. Liikunta oli yhteydessä fyysiseen toimintakykyyn, tarmokkuuteen ja sosiaaliseen toimintakykyyn siten, että liikuntaa harrastavilla oli sekä parempi fyysinen ja sosiaalinen toimintakyky että he olivat tarmokkaampia. Pohjakoulutus oli yhteydessä kivuttomuuteen. Alemman pohjakoulutuksen saaneet tunsivat kipuja enemmän kuin ylemmän pohjakoulutuksen saaneet.

Sepelvaltimotautipotilaat saivat melko paljon sosiaalista tukea perheeltään. Puolisoilta saatiin enemmän konkreettista ja informatiivista tukea, kun taas lapsilta enemmän emotionaalista tukea. Miehet saivat lapsiltaan konkreettista tukea enemmän kuin naiset. Puolisolta saadulla informatiivisella ja emotionaalisella tuella ja lapsilta saadulla informatiivisella tuella oli kohtalainen positiivinen korrelaatio sepelvaltimotautipotilaiden psyykkiseen hyvinvointiin. Lapsilta saadulla konkreettisella ja informatiivisella tuella oli kohtalainen positiivinen lineaarinen yhteys sepelvaltimotautipotilaiden koettuun terveyteen.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että iällä, pohjakoulutuksella ja liikunnalla on positiivinen yhteys sepelvaltimotautipotilaiden terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Sepelvaltimotautipotilaat saavat puolisoltaan konkreettista ja informatiivista tukea. Lapset tukevat eniten emotionaalisen tuen keinoin. Isät saavat enemmän konkreettista tukea lapsiltaan kuin äidit. Tulokset osoittivat myös, että perheeltä saatu sosiaalisen tuki edistää sepelvaltimotautipotilaiden psyykkistä hyvinvointia ja koettua terveyttä.

Asiasanat:Sepelvaltimotautipotilas, terveyteen liittyvä elämänlaatu, sosiaalinen tuki, perhe