Perusoikeuksien vartijoita vai yhteiskuntarauhan häiriköitä? Tsekkoslovakialaisen vastarintaliikehdinnän mediakuvan muutos Helsingin Sanomissa ja Dagens Nyheterissä

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitetään, miten tšekkoslovakialainen vastarintaliikehdintä, erityisesti Charta 77 -kansalaisoikeusliike sekä sen jäsenet, ja tšekkoslovakialaiset viranomaistahot representoitiin suomalaisessa ja ruotsalaisessa lehdistössä kahtena eri vuotena, ja miten representaatio muuttui näiden ajanjaksojen välillä. Muutosta tarkastellaan sitä ympäröivässä yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuneiden muutosten kontekstissa. Tutkimusaineistona on Helsingin Sanomissa ja Dagens Nyheterissä ilmestyneet Tšekkoslovakiaa koskevat uutiset ja reportaasit vuosina 1977 ja 1989.

Tutkimusmetodina olen käyttänyt diskurssianalyysiä. Olen käsitellyt materiaalia temaattisesti ottamalla analyysiin kolme tapahtumaketjua kummaltakin vuodelta. Vuodelta 1977 esitellään Charta 77 -manifestin aiheuttama alkureaktio, Charta 77:n puheenjohtaja Jan Pato?kan kuolema sekä Belgradin ETYK-seurantakokouksen suurvaltojen välinen debatti Itä-Euroopan ihmisoikeustilanteesta. Vuodelta 1989 käsittelyssä on Jan Palachin polttoitsemurhan muistopäivän vuoksi syntyneet mielenosoitukset, myöhäiskesän levottomuudet ja Kansalaisfoorumin synty.

Tutkimuksen tulos on, että Suomen lehdistössä vastarintaliikkeiden representaatiot muuttuivat positiivisimmiksi ja viranomaisten negatiivisimmiksi maan sisä- ja ulkopoliittisten muutosten vuoksi. Ruotsin lehdistössä samanlaista ilmiötä ei koettu, sillä Ruotsin sisäpolitiikassa ei tapahtunut ajanjaksojen välillä merkittäviä muutoksia ja ulkopoliittiset muutokset eivät vaikuttaneet maan geopoliittiseen asemaan samalla tavalla kuin Suomen.

Tutkimus vahvistaa sen olettamuksen, että 1970-luvun Suomessa suhtautuminen Tšekkoslovakian vastarintaliikehdintään myötäili Tšekkoslovakian viranomaisten siitä antamaa kuvaa Neuvostoliiton vuoksi ja lehdistö oli velvoitettu tukemaan Suomen virallista linjaa. Ruotsi ei ollut samalla tavalla riippuvainen Neuvostoliitosta, vaan toteutti puolueettomuuttaan tukemalla demokratiaa ja ihmisoikeuksia huolimatta, missä maassa niiden loukkaukset tapahtuivat. Ruotsalaislehdistö tuki ruotsalaisten omaksumia arvoja tukemalla avoimesti vastarintaliikehdintää. 1980-luvun lopulla Suomi ja sen lehdistö vapautuivat Neuvostoliiton heiketessä ja lehdistö ja myöhemmin myös valtio siirtyivät lähemmäs Ruotsin mallia.