Oikeusavusta päättäminen oikeusturvan saatavuuden näkökulmasta
RANTALA, MARTTI (2010)
RANTALA, MARTTI
2010
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20656
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20656
Tiivistelmä
Oikeus valtion varoin kustannettuun oikeusapuun on tärkeä osa Euroopan ihmisoikeussopimuksella turvattua oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisältöä. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus saa konkreettisen sisältönsä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöllä. Myös Suomen perustuslakiin on kirjattu vaatimus oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta tuomioistuimissa ja hallintoviranomaisissa. Oikeusavusta päätetään oikeusaputoimistoissa oikeusapulain nojalla. Oikeusapulaki jättää runsaasti itsenäistä harkintavaltaa oikeusapuviranomaiselle sen päättäessä oikeusavun myöntämisestä. Tässä tutkimuksessa perehdytään oikeusavusta päättämiseen oikeusturvan saatavuuden näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää oikeusdogmaattista tutkimusmetodia käyttäen voimassa olevan oikeuden pohjalta kuinka paljon oikeusapuviranomaisella on itsenäistä harkintavaltaa ja miten tuota harkintavaltaa pitää käyttää, jotta oikeusturvan saatavuus toteutuu perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.
Tutkielman tärkeimpinä lähteinä on käytetty oikeusapulain aiheen kannalta keskeistä sisältöä. Lisäksi on käytetty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja ja kotimaisia korkeimpien oikeuksien ennakkoratkaisuja oikeusturvan saatavuutta koskien sekä niitä kuvaavaa oikeuskirjallisuutta. Erityisesti Matti Pellonpään Euroopan ihmisoikeussopimusta käsittelevä kommentaari sekä Laura Ervon väitöstutkimus "Oikeudenmukainen oikeudenkäynti" muodostavat aiheen kannalta keskeisen oikeuskirjallisen lähdeaineiston.
Oikeusturvan saatavuus osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä edellyttää turvaamaan sen, etteivät henkilöä koskevat taloudelliset tai henkilöön itseensä liittyvät olosuhteet muodosta estettä oikeusturvan tosiasialliselle saatavuudelle. Jos henkilö ei pysty joko tiedollisten tai taloudellisten olosuhteidensa vuoksi saamaan itse oikeusturvaa asiansa hoitamiseksi, oikeudenmukainen oikeudenkäynti perus- ja ihmisoikeutena ei hänen kohdallaan toteudu. Tämän vuoksi julkinen oikeusapu on tarpeellinen oikeusturvakeino tosiasiallisien oikeuksien saavuttamiseksi. Oikeusapuviranomaisen päättäessä oikeusavun myöntämisestä keskeisessä asemassa on oikeusavun hakijan oikeusturvan tarve. Näin ollen harkinnassa tulee pohtia ennen kaikkea sitä, kykeneekö hakija selviytymään asiastaan ilman oikeusapua oikeusturvan vaarantumatta. Lisäksi harkintaa ohjaa se, millaiseen asiaan oikeusapua haetaan. Voimassa oleva oikeus antaa kattavat työkalut oikeusapua harkitsevan oikeusapuviranomaisen käyttöön. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus on nykyään niin korostetussa asemassa osana lainsäädäntöä, että oikeusavun hakijan oikeusturvan tarpeen arviointiin tulisi kiinnittää ehkä vielä nykyistäkin enemmän huomiota harkintatilanteissa.
Asiasanat:Oikeusapu, oikeudenmukainen oikeudenkäynti, oikeusturvan saatavuus
Tutkielman tärkeimpinä lähteinä on käytetty oikeusapulain aiheen kannalta keskeistä sisältöä. Lisäksi on käytetty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja ja kotimaisia korkeimpien oikeuksien ennakkoratkaisuja oikeusturvan saatavuutta koskien sekä niitä kuvaavaa oikeuskirjallisuutta. Erityisesti Matti Pellonpään Euroopan ihmisoikeussopimusta käsittelevä kommentaari sekä Laura Ervon väitöstutkimus "Oikeudenmukainen oikeudenkäynti" muodostavat aiheen kannalta keskeisen oikeuskirjallisen lähdeaineiston.
Oikeusturvan saatavuus osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä edellyttää turvaamaan sen, etteivät henkilöä koskevat taloudelliset tai henkilöön itseensä liittyvät olosuhteet muodosta estettä oikeusturvan tosiasialliselle saatavuudelle. Jos henkilö ei pysty joko tiedollisten tai taloudellisten olosuhteidensa vuoksi saamaan itse oikeusturvaa asiansa hoitamiseksi, oikeudenmukainen oikeudenkäynti perus- ja ihmisoikeutena ei hänen kohdallaan toteudu. Tämän vuoksi julkinen oikeusapu on tarpeellinen oikeusturvakeino tosiasiallisien oikeuksien saavuttamiseksi. Oikeusapuviranomaisen päättäessä oikeusavun myöntämisestä keskeisessä asemassa on oikeusavun hakijan oikeusturvan tarve. Näin ollen harkinnassa tulee pohtia ennen kaikkea sitä, kykeneekö hakija selviytymään asiastaan ilman oikeusapua oikeusturvan vaarantumatta. Lisäksi harkintaa ohjaa se, millaiseen asiaan oikeusapua haetaan. Voimassa oleva oikeus antaa kattavat työkalut oikeusapua harkitsevan oikeusapuviranomaisen käyttöön. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus on nykyään niin korostetussa asemassa osana lainsäädäntöä, että oikeusavun hakijan oikeusturvan tarpeen arviointiin tulisi kiinnittää ehkä vielä nykyistäkin enemmän huomiota harkintatilanteissa.
Asiasanat:Oikeusapu, oikeudenmukainen oikeudenkäynti, oikeusturvan saatavuus