Reaalifantasia fantastisen kirjallisuuden lajityyppinä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan reaalifantasiaa fantastisen kirjallisuuden lajityyppinä. Realistinen kirjallisuus ja fantasiakirjallisuus sijoitetaan usein kauaksi toisistaan, vaikka molemmat saavat paljon vaikutteita toisiltaan. Reaalifantasian esiinnousu suomalaisessa kirjallisuudessa liittyy kirjailijoiden haluun luoda teoksilleen uusi nimitys, joka ei lokeroi teoksia suoraan mihinkään kirjallisuuden genreen. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mitä reaalifantasia fantastisena lajityyppinä on ja löytämään reaalifantasialle tyypillisiä ominaisuuksia. Samalla pohditaan, mihin reaalifantasia suomalaisessa kirjallisuudessa sijoittuu.Tutkielma alkaa tarkastelulla siitä, mitä fantasia ylipäätään kirjallisuudessa on. Fantasian määrittelyjä on yhtä paljon kuin sen tutkijoitakin. Keskeisimmin esille tulevat Tzvetan Todorovin teoria fantastisesta kirjallisuudenlajista ja Amaryll Beatrice Chanadyn erottelu fantastisen ja maagisen realismin välillä. Fantasian lajiteorioiden ohella mukana on myös reaalifantastikkojen omia ajatuksia. Esimerkkeinä reaalifantasiasta tutkimuksessa ovat Pasi Ilmari Jääskeläisen teos Lumikko ja yhdeksän muuta (2006) ja Johanna Sinisalon teos Ennen päivänlaskua ei voi (2000). Tutkielmassa reaalifantasiaa lähestytään sekä lukijan, kirjailijan että teoksen kannalta.Reaalifantasia on nähtävissä enemmänkin ajattelutapana kuin varsinaisena genrenä. Fantastisilla teoksilla on ollut vaikeuksia nousta marginaalilajista valtavirtakirjallisuuteen. Osasyynä tähän on Suomen kirjallisuuden vahva realistinen perinne. Yhdistelemällä fantastisia elementtejä ja realistista kerrontaa reaalifantastikot pyrkivät realistisen ja fantastisen välillä sijaitsevan kuilun kaventamiseen. Fantasiaelementtien käyttö mahdollistaa vanhojen, tuttujen asioiden näyttämisen lukijalle uusista näkökulmista. Reaalifantasia on myös keino ravistella urautunutta kirjallisuuden genrejen maailmaa.

Asiasanat:fantasiakirjallisuus, fantastinen, kirjallisuudenlaji, reaalifantasia