Yhteistoiminnallisen luonnonsuojelun haasteet ja mahdollisuudet - Tapaustutkimuksena perinnemaisemien hoitohanke Ahomansikka
POUTIAINEN, SARI (2010)
2010
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20631
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20631
Tiivistelmä
Perinnebiotoopit, kuten erilaiset niityt ja hakamaat, on todettu Suomen uhanalaisimmaksi luontotyypiksi. Niillä elää toiseksi eniten uhanalaisia ja kaikkein eniten hävinneitä lajeja. Perinnebiotoopeille ei ole omaa suojeluohjelmaa ja niiden säilyminen edellyttää aktiivisia hoitotoimenpiteitä, laidunnusta tai niittoa. Yksi vastaus perinnebiotooppien hoitoon ovat olleet erilaiset hoitoprojektit. Pro gradu -tutkielmani käsittelee näistä yhtä, perinnemaisemien hoitohanke Ahomansikkaa. Luonto-Liiton Hämeen piirin projekti toimi Kanta- ja Päijät-Hämeessä vuosina 2006-2008. Siinä hoidettiin kolmen vuoden aikana 54 perinnebiotooppia sekä kahta kulttuurikohdetta. Käytännön hoitotöitä tekivät työ- ja elinkeinotoimistojen myöntämällä palkkatuella maisemanhoitajiksi työllistetyt henkilöt. Tutkielmassa pohditaan, miten yhteistoiminnallinen luonnonsuojelu on hankkeessa toteutunut.
Tutkimusaineistona käytetään kolmeatoista teemahaastattelua. Näistä kymmenen on tehty vuonna 2008 pro gradu -tutkielmaa varten. Kolme haastattelua tehtiin vuonna 2007 kandidaatin tutkielmaa varten. Haastateltavat ovat kaksi hankevetäjää, viisi hankkeessa mukana ollutta maanomistajaa, neljä työllistettyä sekä paikallisen kylätoimikunnan edustaja ja yrittäjä. Työssä sovelletaan aineistolähtöistä tutkimusotetta ja analysoidaan aineistoa laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen keskeinen käsite on yhteistoiminnallinen luonnonsuojelu. Tutkimustyötä ohjasivat myös käsitteet sopimuksellisuus, luottamus, sosiaaliset oppimiskäytännöt ja ympäristötietoisuus.
Luonto-Liiton Hämeen piiri on toiminut hankkeessa sopimuksellisuutta eteenpäin vievänä välittäjäorganisaationa. Välittäjäorganisaationa toimimiseen vaadittu luottamus on muodostunut hankkeen kuluessa. Hankkeessa on tapahtunut hedelmällistä yhteistoimintaa ja se on ollut onnistunut ympäristökasvatusprojekti. Hankkeessa mukana olleiden toimijoiden kiinnostus luontoon ja maisemanhoitoon on lisääntynyt hankkeen myötä. Ahomansikka on ollut myös onnistunut työllistämishanke, sillä useat työllistetyt olivat erittäin motivoituneita maisemanhoitotöihin. Perinnemaisemien hoito näyttäytyi haastateltaville hyväksyttävänä luonnonsuojelun muotona. Hankkeessa on tapahtunut sosiaalista oppimista ja se on omalta osaltaan kuronut umpeen sitä luottamusvajetta, joka maaseudun ihmisten ja luonnonsuojelua toteuttavien tahojen välillä on vallinnut.
Asiasanat: perinnemaisemat, perinnebiotoopit, yhteistoiminnallinen luonnonsuojelu, luottamus, sopimuksellisuus, välittäjäorganisaatio, sosiaaliset oppimiskäytännöt, ympäristökasvatus
Tutkimusaineistona käytetään kolmeatoista teemahaastattelua. Näistä kymmenen on tehty vuonna 2008 pro gradu -tutkielmaa varten. Kolme haastattelua tehtiin vuonna 2007 kandidaatin tutkielmaa varten. Haastateltavat ovat kaksi hankevetäjää, viisi hankkeessa mukana ollutta maanomistajaa, neljä työllistettyä sekä paikallisen kylätoimikunnan edustaja ja yrittäjä. Työssä sovelletaan aineistolähtöistä tutkimusotetta ja analysoidaan aineistoa laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen keskeinen käsite on yhteistoiminnallinen luonnonsuojelu. Tutkimustyötä ohjasivat myös käsitteet sopimuksellisuus, luottamus, sosiaaliset oppimiskäytännöt ja ympäristötietoisuus.
Luonto-Liiton Hämeen piiri on toiminut hankkeessa sopimuksellisuutta eteenpäin vievänä välittäjäorganisaationa. Välittäjäorganisaationa toimimiseen vaadittu luottamus on muodostunut hankkeen kuluessa. Hankkeessa on tapahtunut hedelmällistä yhteistoimintaa ja se on ollut onnistunut ympäristökasvatusprojekti. Hankkeessa mukana olleiden toimijoiden kiinnostus luontoon ja maisemanhoitoon on lisääntynyt hankkeen myötä. Ahomansikka on ollut myös onnistunut työllistämishanke, sillä useat työllistetyt olivat erittäin motivoituneita maisemanhoitotöihin. Perinnemaisemien hoito näyttäytyi haastateltaville hyväksyttävänä luonnonsuojelun muotona. Hankkeessa on tapahtunut sosiaalista oppimista ja se on omalta osaltaan kuronut umpeen sitä luottamusvajetta, joka maaseudun ihmisten ja luonnonsuojelua toteuttavien tahojen välillä on vallinnut.
Asiasanat: perinnemaisemat, perinnebiotoopit, yhteistoiminnallinen luonnonsuojelu, luottamus, sopimuksellisuus, välittäjäorganisaatio, sosiaaliset oppimiskäytännöt, ympäristökasvatus