Hyväksymis- ja tietosuustekniikoiden sekä oireiden vähenemisen yhteys masennuksen psykologisen lyhythoidon tuloksiin
MIKKONEN, ANNE-MARIA (2010)
2010
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20622
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20622
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lyhyen psykologisen terapian tuloksellisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Ensinnäkin tutkimuksessa selvitettiin psykologian loppuvaiheen opiskelijoiden kykyä hoitaa masennusasiakkaita 20 tunnin terapiaopetuksen jälkeen. Toiseksi tutkittiin parantaako hyväksymis- ja tietoisuustaitojen harjoittelu kognitiivisen käyttäytymisterapian ja arvokeskustelun hoitotulosta. Lisäksi tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita äkillisen edistymisen ilmiöstä ja sen yhteydestä hoitotuloksiin.
Tutkimukseen osallistui 50 terapia-asiakasta. Asiakkaat jaettiin kahteen hoitoryhmään, joista toista hoidettiin kognitiivisella käyttäytymisterapialla sekä arvokeskustelulla ja toista kognitiivisella käyttäytymisterapialla sekä hyväksymis- ja omistautumisterapialla. Kukin terapeutti hoiti kahta terapia-asiakasta, yhtä kullakin menetelmällä. Tapaamiskertoja oli 10, joita kaksi ensimmäistä käytettiin ongelmien kartoitukseen ja kahdeksan seuraavaa hoitoon valitulla menetelmällä.
Tutkimuksessa käytettiin seuraavia arviointimittareita: BDI (masentuneisuus), GSI (psykologiset oireet), AAQ-8 (psykologinen joustavuus), JES (sosiaalinen toimintakyky) sekä itseluottamusta, mielialaa ja tyytyväisyyttä elämään mittaavia 0-100 asteikkoja. Asiakkaat täyttivät lomakkeet lyhythoidon alussa, käyttäytymisanalyysin jälkeen, hoidon jälkeen ja kuuden kuukauden seurannan jälkeen.
Tulokset osoittivat, että psykologian loppuvaiheen opiskelijat pystyvät hoitamaan keskivaikean ja vaikean asteen, masennuksen kriteerit täyttäviä asiakkaita vaikuttavin tuloksin. Asiakkaiden pisteet muuttuivat tilastollisesti merkitsevästi jo käyttäytymisanalyysin jälkeen BDI- ja GSI-mittareilla, kun muilla mittareilla vaikutukset havaittiin vasta hoidon jälkeen. Hyväksymis- ja tietoisuustaitojen harjoittelu ei parantanut hoitotulosta, mutta äkillisellä edistymisellä havaittiin positiivinen yhteys hoitotuloksiin.
Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä voidaan todeta, ettei masennusasiakkaiden tuloksekas hoito edellytä psykologeilta usean vuoden terapiakoulutusta, vaan yliopisto-opintoihin kuuluvalla opetuksella ja työnohjauksella voidaan saavuttaa vaikuttavia hoitotuloksia. Lyhythoidon tehoa voi lisäksi olla mahdollista ennakoida sen perusteella, kuinka masentuneisuus ja psykologiset oireet vähenevät kahden ensimmäisen tapaamisen aikana. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, ettei äkillisen edistymisen ilmiö selity asiakkaiden itsearvioinnilla. Kaikkiaan tutkimuksen tulokset tukevat psykologisen lyhythoidon tehokkuutta ja puoltavat sen käyttöä terveydenhuollossa.
Asiasanat:Masennus, kognitiivinen käyttäytymisterapia, hyväksymis- ja omistautumisterapia, äkillinen edistyminen
Tutkimukseen osallistui 50 terapia-asiakasta. Asiakkaat jaettiin kahteen hoitoryhmään, joista toista hoidettiin kognitiivisella käyttäytymisterapialla sekä arvokeskustelulla ja toista kognitiivisella käyttäytymisterapialla sekä hyväksymis- ja omistautumisterapialla. Kukin terapeutti hoiti kahta terapia-asiakasta, yhtä kullakin menetelmällä. Tapaamiskertoja oli 10, joita kaksi ensimmäistä käytettiin ongelmien kartoitukseen ja kahdeksan seuraavaa hoitoon valitulla menetelmällä.
Tutkimuksessa käytettiin seuraavia arviointimittareita: BDI (masentuneisuus), GSI (psykologiset oireet), AAQ-8 (psykologinen joustavuus), JES (sosiaalinen toimintakyky) sekä itseluottamusta, mielialaa ja tyytyväisyyttä elämään mittaavia 0-100 asteikkoja. Asiakkaat täyttivät lomakkeet lyhythoidon alussa, käyttäytymisanalyysin jälkeen, hoidon jälkeen ja kuuden kuukauden seurannan jälkeen.
Tulokset osoittivat, että psykologian loppuvaiheen opiskelijat pystyvät hoitamaan keskivaikean ja vaikean asteen, masennuksen kriteerit täyttäviä asiakkaita vaikuttavin tuloksin. Asiakkaiden pisteet muuttuivat tilastollisesti merkitsevästi jo käyttäytymisanalyysin jälkeen BDI- ja GSI-mittareilla, kun muilla mittareilla vaikutukset havaittiin vasta hoidon jälkeen. Hyväksymis- ja tietoisuustaitojen harjoittelu ei parantanut hoitotulosta, mutta äkillisellä edistymisellä havaittiin positiivinen yhteys hoitotuloksiin.
Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä voidaan todeta, ettei masennusasiakkaiden tuloksekas hoito edellytä psykologeilta usean vuoden terapiakoulutusta, vaan yliopisto-opintoihin kuuluvalla opetuksella ja työnohjauksella voidaan saavuttaa vaikuttavia hoitotuloksia. Lyhythoidon tehoa voi lisäksi olla mahdollista ennakoida sen perusteella, kuinka masentuneisuus ja psykologiset oireet vähenevät kahden ensimmäisen tapaamisen aikana. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, ettei äkillisen edistymisen ilmiö selity asiakkaiden itsearvioinnilla. Kaikkiaan tutkimuksen tulokset tukevat psykologisen lyhythoidon tehokkuutta ja puoltavat sen käyttöä terveydenhuollossa.
Asiasanat:Masennus, kognitiivinen käyttäytymisterapia, hyväksymis- ja omistautumisterapia, äkillinen edistyminen