Korkeakoulutuksen maksullisuuden perustuslailliset rajat

Abstract

Perustuslain 16.2 § säätää jokaiselle yhtäläisestä mahdollisuudesta koulutukseen varattomuuden sitä estämättä. Tutkimuksen pääkysymyksenä on selvittää PL 16.2 §:n tulkintaa: missä määrin perustuslaki rajoittaa maksullisuutta korkeakoulutuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan erilaisia maksullisen koulutuksen malleja kuten lukukausimaksuja, koulutussetelimallia, maisteriveromallia sekä tulosidonnaista lainaa ja peilataan näitä malleja perustuslain asettamiin vaatimuksiin. Kotimaisen tarkastelun lisäksi tutkimuksessa perehdytään kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sääntelyyn sivistyksellisiä ihmisoikeuksia koskien sekä Euroopan unionin suosituksiin koulutuspolitiikan alalla. Vaikka koulutus ei kuulu Euroopan unionin kompetenssiin, vaan jäsenvaltioiden toimivaltaan, on muun muassa komission suosituksilla ja kilpailukykystrategioilla merkittävä vaikutus jäsenvaltioiden korkeakoulutusta koskevan lainsäädännön muokkaamiseen.Tutkimus on oikeusdogmaattinen. Sen tarkoitus on selvittää PL 16.2 §:n tulkintaa perehtymällä lainvalmisteluasiakirjoihin, erityisesti perustuslakivaliokunnan kannanottoihin, sekä oikeuskirjallisuuteen. Keskeisiä lähteitä ovat muun muassa Pentti Arajärven teos Sivistykselliset oikeudet ja velvollisuudet, Tapio Miettisen artikkeli Yhtäläinen oikeus yliopistokoulutukseen sekä Jussi Kivistön toimittama teos Kuka maksaa ja miten? Näkökulmia korkeakoulutuksen maksullisuuteen.Tutkimuksessa käy ilmi, että PL 16.2 § ei ehdottomasti estä maksullista korkeakoulutusta. Olennaista on, että korkeakoulutuksen mahdollisuus säilyy yhtäläisesti kaikilla taloudellisesta asemasta riippumatta. Sellaiset mallit, joissa opiskelijalle koituu huomattava taloudellinen rasite opintojen alussa tai niiden aikana, eivät ole perustuslain kannalta hyväksyttäviä. Tämä sulkee pois perinteisten lukukausimaksujen säätämisen kaikille opiskelijoille, sillä maksut heikentävät selvästi vähävaraisten mahdollisuutta hakeutua korkeakoulutukseen. Sellaiset maksullisuuden mallit, jotka eivät rasita opiskelijaa kohtuuttomasti opintojen aikana, voivat harkitusti toteutettuina olla sopusoinnussa perustuslain kanssa. Tällaisia malleja ovat muun muassa koulutussetelimalli, maisterivero sekä tulosidonnaisen lainan malli. Näidenkin maksullisuuden mallien osalta keskeistä kuitenkin on, miten ne toteutetaan, jotta ne eivät ole ristiriidassa PL 16.2 §:n kanssa.Mikäli suomalaisen korkeakoulutuksen maksuttomuudesta aiotaan tulevaisuudessa luopua, tulee perustuslakivaliokunnan arvioida lakimuutosten suhde perustuslakiin erittäin huolellisesti.

Asiasanat:korkeakoulutus, maksullinen koulutus, lukukausimaksut, sivistykselliset perusoikeudet