Yhdessä tekemistä, sosiaalisia taitoja ja turvallisuutta - Opettajien ja oppilaiden kokemuksia pysyvistä pienryhmistä
SEPPINEN, ANNA (2010)
SEPPINEN, ANNA
2010
Kasvatustiede, aineenopettajan koulutus - Education, Subject Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-05-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20618
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20618
Tiivistelmä
Selvitän tutkimuksessani opettajien sekä oppilaiden käsityksiä pysyvistä pienryhmistä, joihin oppilaat oli koko yläkoulun ajaksi jaettu. Kyseessä on eräässä yläkoulussa järjestetty kokeilu, jossa kahden luokan oppilaat jaettiin jo ennen koulun alkua pienryhmiin, väriryhmiin, kuten kokeilussa ryhmiä nimitettiin. Ryhmät olivat heterogeenisiä, niihin siis pyrittiin saamaan keskenään erilaisia oppilaita ja oppilaat eivät itse vaikuttaneet ryhmien muodostukseen. Ryhmät pysyivät samoina koko yläkoulun ajan, mutta niitä ei kuitenkaan käytetty kaikilla oppitunneilla. Ryhmissä työskenneltiin tarvittaessa eivätkä kaikki luokkien opettajat käyttäneet niitä ollenkaan.
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus ja se pohjautuu fenomenografiseen metodologiaan. Tarkoituksena oli selvittää oppilaiden ja opettajien käsityksiä pienryhmistä; kuinka niitä on käytetty ja miten niistä mahdollisesti on hyödytty. Aineiston keruu tapahtui haastattelemalla kahdeksaa kokeiluluokkien oppilasta sekä kolmea kokeiluun osallistunutta opettajaa. Lisäksi teetin kaikilla kokeiluun osallistuneilla oppilailla sekä haastattelemillani opettajilla piirustustehtävän. Aineiston analysoinnissa olen käyttänyt sisällön analyysiä.
Tuloksista käy ilmi, että sekä haastattelemani oppilaat että opettajat kokivat ryhmät positiivisina ja näkivät niistä olleen monin tavoin hyötyä. Toki ongelmia ja haasteitakin oli kokeilun aikana kohdattu ja erityisesti oppilaiden käsitysten mukaan jotkut oppilaat suhtautuivat ryhmiin negatiivisemmin. Ryhmiä kerrottiin käytetyn osana opetusta, ryhmätöitä tehtiin kyseisissä ryhmissä ja väriryhmän oppilaat usein istuivat lähekkäin oppitunneilla. Pienryhmät koettiin pääosin toimiviksi ja ryhmien toiminnan nähtiin muokkautuneen kokeilun aikana tiiviimmäksi ja yhtenäisemmäksi. Selkeä jakautuminen sukupuolen mukaan lähinnä kokeilun alkuvaiheessa nousi esiin erityisesti oppilaiden kokemuksista.
Suurimmiksi eduiksi pysyvistä pienryhmistä nousi haastateltujen käsityksissä sosiaalisten taitojen kehittyminen, turvallisuuden tunteen lisääntyminen sekä erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen, erityisesti vastakkaisen sukupuolen kanssa toimiminen. Ryhmistä siis koettiin olleen hyötyä oppilaille monipuolisesti. Tutkimukseni perusteella pysyvät pienryhmät näyttäisivät opettajien ja oppilaiden kokemuksien mukaan toimivana menetelmänä opettaa ja oppia sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta muun oppimisen ohella. Lisäksi ryhmillä näyttää kokemusten mukaan olleen positiivinen vaikutus oppilaiden turvallisuudentunteeseen ja siihen ettei kukaan jäänyt yksin vaan koki kuuluvansa ryhmään.
Asiasanat:Yhteistoiminnallinen oppiminen, sosiaaliset taidot, vertaissuhteet, ryhmä, turvallisuuden tunne
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus ja se pohjautuu fenomenografiseen metodologiaan. Tarkoituksena oli selvittää oppilaiden ja opettajien käsityksiä pienryhmistä; kuinka niitä on käytetty ja miten niistä mahdollisesti on hyödytty. Aineiston keruu tapahtui haastattelemalla kahdeksaa kokeiluluokkien oppilasta sekä kolmea kokeiluun osallistunutta opettajaa. Lisäksi teetin kaikilla kokeiluun osallistuneilla oppilailla sekä haastattelemillani opettajilla piirustustehtävän. Aineiston analysoinnissa olen käyttänyt sisällön analyysiä.
Tuloksista käy ilmi, että sekä haastattelemani oppilaat että opettajat kokivat ryhmät positiivisina ja näkivät niistä olleen monin tavoin hyötyä. Toki ongelmia ja haasteitakin oli kokeilun aikana kohdattu ja erityisesti oppilaiden käsitysten mukaan jotkut oppilaat suhtautuivat ryhmiin negatiivisemmin. Ryhmiä kerrottiin käytetyn osana opetusta, ryhmätöitä tehtiin kyseisissä ryhmissä ja väriryhmän oppilaat usein istuivat lähekkäin oppitunneilla. Pienryhmät koettiin pääosin toimiviksi ja ryhmien toiminnan nähtiin muokkautuneen kokeilun aikana tiiviimmäksi ja yhtenäisemmäksi. Selkeä jakautuminen sukupuolen mukaan lähinnä kokeilun alkuvaiheessa nousi esiin erityisesti oppilaiden kokemuksista.
Suurimmiksi eduiksi pysyvistä pienryhmistä nousi haastateltujen käsityksissä sosiaalisten taitojen kehittyminen, turvallisuuden tunteen lisääntyminen sekä erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen, erityisesti vastakkaisen sukupuolen kanssa toimiminen. Ryhmistä siis koettiin olleen hyötyä oppilaille monipuolisesti. Tutkimukseni perusteella pysyvät pienryhmät näyttäisivät opettajien ja oppilaiden kokemuksien mukaan toimivana menetelmänä opettaa ja oppia sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutusta muun oppimisen ohella. Lisäksi ryhmillä näyttää kokemusten mukaan olleen positiivinen vaikutus oppilaiden turvallisuudentunteeseen ja siihen ettei kukaan jäänyt yksin vaan koki kuuluvansa ryhmään.
Asiasanat:Yhteistoiminnallinen oppiminen, sosiaaliset taidot, vertaissuhteet, ryhmä, turvallisuuden tunne