Suomalainen kylä. Autoetnografinen näkökulma valokuvan narratiivisuuteen.
KUUSINEN, JARNO (2010)
KUUSINEN, JARNO
2010
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20595
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20595
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tavoitteena on selvittää, mitä on valokuvan narratiivisuus, kerronnallisuus ja miten se rakentuu valokuvissa? Kaikkien tuntema klisee kuuluu, että valokuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sanonnan perusteella voisi siis sanoa, että valokuvan kerronnallinen voima on verbaalikieleen verrattuna moninkertainen. Kuvajournalismin oppikirjat, opettajat ja usein myös ammattivalokuvaajat määrittelevät valokuvien paremmuutta niiden kyvyllä kertoa tarina. Aloittelevana visuaalisena journalistina minua kiinnostaa, miten merkitykset rakentuvat valokuviini. Lisäksi valokuvan narratiivisuutta on pohdittu hyvin vähän niin kotimaisesti kuin kansainvälisestikin. Tutkielmassa painottuu oman kuvajournalistisen työprosessin tutkimus.
Opinnäytetyöni teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyvät niin tekstikeskeiset, semioottiset näkemykset sekä uutistutkimuksen kulttuurinen näkökulma (mm. Alvarado 1979/1980; Halliwell 1980; Ridell 1994; Seppänen 2001). Kuvareportaasia koskevat näkemykset perustuvat Merja Salon sekä Hannu Vanhasen tutkimuksiin (Salo 2000; Vanhanen 2002, 2004).
Tutkielmassani tarkastelen valokuvan kerronnallisuuden rakentumista itse tuottamani Suomalainen kylä -kuvareportaasin avulla. Tammikuussa 2009 matkustin pieneen Hämäläiseen Kalkkisten kylään kuvaamaan reportaasiani. Projektissa yhdistyivät intuitioon perustuva kuvaustapa haltuunoton metodi sekä suunnitelmallinen kuvajournalistinen työprosessi.
Käyttämääni tutkimusmenetelmää kutsutaan autoetnografiaksi. Autoetnografia on havainnointutkimuksen muoto, jossa painottuu tutkijan omasta kokemusmaailmasta saatava tieto. Tässä tutkielmassa äänessä on tutkija-tekijä, joka tarkastelee jälkikäteen kuvareportaasin kuvallista esitystä ja sen työprosessia. Tutkielmassani esiin tuodut näkemykset sekä analyysi perustuvat niin sanottuun tutkijatulkintaan. Aineiston analysointitapa on subjektiivinen ja perustuu tietämykseeni kuvajournalistisista teorioista ja käytännöistä.
Vaikka en tutkielmallani pysty vastaamaan kysymykseen, mitä valokuvan kerronnallisuus on, kuvareportaasin kuvallisen esityksen analyysistä esille nousee valokuvien ja tekstin suhde. Kuvareportaasin valokuvat eivät esitä tietystä tapahtumasta pysäytettyä hetkeä, jonka avulla lukija voisi rakentaa valokuvasta esiin nousevan tarinan. Tässä tapauksessa tärkeämpää on, että lukija pystyy tunnistamaan minkälainen kokonaisuus valokuvien ja tekstin yhteydestä syntyy, vaikka kuvareportaasin perinteinen tarinallisuuden kronologinen rakenne ei toteudu. Lisäksi kuvareportaasin valokuvat ja tekstit toimivat montaaseina, joista rakentuu mielikuvia. Myös kuvajournalistinen työprosessi ja omat mieltymykseni valokuvaajana vaikuttivat olennaisesti kuvareportaasin muotoon ja kerrontaan.
Asiasanat:narratiivisuus, kuvajournalismi, valokuva, kuvareportaasi, autoetnografia
Opinnäytetyöni teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyvät niin tekstikeskeiset, semioottiset näkemykset sekä uutistutkimuksen kulttuurinen näkökulma (mm. Alvarado 1979/1980; Halliwell 1980; Ridell 1994; Seppänen 2001). Kuvareportaasia koskevat näkemykset perustuvat Merja Salon sekä Hannu Vanhasen tutkimuksiin (Salo 2000; Vanhanen 2002, 2004).
Tutkielmassani tarkastelen valokuvan kerronnallisuuden rakentumista itse tuottamani Suomalainen kylä -kuvareportaasin avulla. Tammikuussa 2009 matkustin pieneen Hämäläiseen Kalkkisten kylään kuvaamaan reportaasiani. Projektissa yhdistyivät intuitioon perustuva kuvaustapa haltuunoton metodi sekä suunnitelmallinen kuvajournalistinen työprosessi.
Käyttämääni tutkimusmenetelmää kutsutaan autoetnografiaksi. Autoetnografia on havainnointutkimuksen muoto, jossa painottuu tutkijan omasta kokemusmaailmasta saatava tieto. Tässä tutkielmassa äänessä on tutkija-tekijä, joka tarkastelee jälkikäteen kuvareportaasin kuvallista esitystä ja sen työprosessia. Tutkielmassani esiin tuodut näkemykset sekä analyysi perustuvat niin sanottuun tutkijatulkintaan. Aineiston analysointitapa on subjektiivinen ja perustuu tietämykseeni kuvajournalistisista teorioista ja käytännöistä.
Vaikka en tutkielmallani pysty vastaamaan kysymykseen, mitä valokuvan kerronnallisuus on, kuvareportaasin kuvallisen esityksen analyysistä esille nousee valokuvien ja tekstin suhde. Kuvareportaasin valokuvat eivät esitä tietystä tapahtumasta pysäytettyä hetkeä, jonka avulla lukija voisi rakentaa valokuvasta esiin nousevan tarinan. Tässä tapauksessa tärkeämpää on, että lukija pystyy tunnistamaan minkälainen kokonaisuus valokuvien ja tekstin yhteydestä syntyy, vaikka kuvareportaasin perinteinen tarinallisuuden kronologinen rakenne ei toteudu. Lisäksi kuvareportaasin valokuvat ja tekstit toimivat montaaseina, joista rakentuu mielikuvia. Myös kuvajournalistinen työprosessi ja omat mieltymykseni valokuvaajana vaikuttivat olennaisesti kuvareportaasin muotoon ja kerrontaan.
Asiasanat:narratiivisuus, kuvajournalismi, valokuva, kuvareportaasi, autoetnografia