"Lapsen etu on se, mikä meitä ohjaa". Lapsilähtöinen työskentely perhekeskeisessä lastensuojelun perhetyössä

Abstract

Tämän tutkielman tarkoitus on etsiä vastausta kysymykseen, kuinka perhekeskeisyyden ideologiaan perustuvassa avohuollon lastensuojelun perhetyössä toteutuu lapsilähtöinen työskentely. Tutkielma on tapaustutkimus erään lastensuojelun perhetyön tiimin työskentelystä. Tutkimusaineistona olivat lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja perhetyöntekijöiden ryhmähaastatteluna toteutetut teemahaastattelut, perhetyön asiakasdokumentit sekä perhetyön asiakkaiden taustatietolomakkeet. Olen analysoinut aineiston teemoittelemalla sekä vertaamalla perhetyön käytäntöjä Välivaaran (2008) lapsilähtöisen lastensuojelun periaatteisiin sekä Myllärniemen (2007) kehittämiin perhetyön orientaatiokehyksiin.

Viime vuosina lapsilähtöinen ajattelu on noussut lastensuojelun tutkimuksessa ja käytännön työskentelyssä keskeiseksi. Vuonna 2008 voimaan tullut lastensuojelulaki nostaa lapsen ja lapsen edun toteutumisen entistä tärkeämpään asemaan lastensuojelutyössä. Perhetyöstä on viime vuosina tullut yksi nopeasti levinneistä ja suosituista avohuollon tukitoimista, jonka etuina on nähty asiakaskeskeinen voimavaratyöskentely. Toisaalta perhetyötä on kritisoitu keskittymisestä työskentelemään vanhempien kanssa ja lapsi, vaikka onkin läsnä, on työskentelyn sivussa.

Tutkielman tulosten perusteella ristiriitaa perhekeskeisen työskentelytavan ja lapsilähtöisen ajattelun välillä perhetyössä ei ole. Perhetyötä ohjaa lapsen etu ja lapsen parhaan toteutuminen. Lähiverkosto on lapsen hyvinvoinnille erittäin merkityksellinen, minkä vuoksi lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus, niin sanottu vanhemmuustyöskentely, on perhetyössä keskeisellä sijalla. Vaikka perhetyössä katsotaan lapsilähtöisyyden toteutuvan työskentelyä orientoitavana tavoitteena ja työ sisältää paljon lapsilähtöisen työskentelyn elementtejä, lapsilähtöisyyden toteutuminen arjessa on haasteellista. Työskentelyn onnistumiseksi lapsen vanhempien motivaatio ja muutoshalu nousevat tärkeään asemaan. Työntekijöiden tehtävänä on motivoida vanhempia työskentelemään lapsen edun mukaisesti ja rajata vanhempia omien ongelmien esiin nostamisessa. Ongelmallista on myös se, kuinka taata lapsen tieto siitä, miksi perhetyötä tehdään.

Perhetyön lähtökohtana on työskentely lapsen arjen verkostoissa. Vuorovaikutukseen perustuva työskentelymalli on työlle ominaista. Perhettä ei voida jättää huomiotta, vaan työskentely tapahtuu niin lapsen kuin hänen lähimpiensä kanssa. Työskentelytapa vastaa hyvin lastensuojelulain peruslähtökohtaan: vanhempien ensisijaiseen vastuuseen lapsista, lasta ja perhettä on pyrittävä tukemaan ensisijaisesti omassa kodissaan. Avohuollon tukitoimien tulee edistää lapsen kehitystä sekä tukea ja vahvistaa vanhempien kasvatuskykyä ja - mahdollisuuksia. Nämä lastensuojelulain edellyttämät tukitoimet lapsen edun ja parhaan toteutumiseksi ovat kaikki perhetyön lähtökohtia. Lapsilähtöisyyden näkökulmasta perhetyön arki tarjoaa konkreettisine toimintatapoineen erinomaisen mahdollisuuden kohdata lapsi sekä hänen maailmansa ja toteuttaa lastensuojelutehtävää.

Asiasanat:lastensuojelu, avohuolto, perhetyö, lapsilähtöisyys, perhekeskeisyys