Tuetun työn merkitykset yksilön hyvinvoinnille. Tutkimus työntekijöiden kokemuksista SPR:n Kontti-kierrätystavaratalojen työstä.

Abstract

Tutkielmani käsittelee palkkatuetun työn ja yksilön hyvinvoinnin välistä suhdetta. Tavoitteena on selvittää, mikä merkitys tai mitä merkityksiä palkkatuetulla työllä on yksilön hyvinvoinnin näkökulmasta. Lisäksi pyrin selvittämään, tukeeko tämä työ yksilön hyvinvointia ja jos tukee, niin millä tavoin, sekä mitä hyvinvointia laajempia merkityksiä työlle tässä kontekstissa annetaan. Näihin kysymyksiin pyrin vastaamaan laadullisin menetelmin. Tutkielman aineisto on kerätty teemahaastattelumenetelmää käyttäen, ja aineisto koostuu kolmestatoista haastattelusta. Aineiston analyysissa on käytetty teoriaohjaavan ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoja.

Tässä tutkielmassa työllä voidaan nähdä tiettyjä erityispiirteitä, mikä tekee aiheesta mielenkiintoisen ja ajankohtaisenkin tutkimuskohteen. Työ on palkkatuettua eli yksi aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteistä, ja sen tarkoituksena on olla polkuna avoimille työmarkkinoille. Lisäksi työllä voidaan nähdä epätyypilliseksi määritellyn työn piirteitä, sillä se on määräaikaista ja osa-aikaista. Työhön liittyy olennaisesti ohjaus sekä sosiaalinen tuki ja se organisoidaan työttömyyden ja niin sanotun normaalin palkkatyön välimaastoon. Työn luonteen ymmärtämisen lisäksi tutkimuksen keskeisenä lähtökohtana on hyvinvoinnin tarkastelu sen laajassa merkityksessä ja sen kolmen ulottuvuuden (psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen) kautta. Tutkimuksessa ovat läsnä myös oletukset työn myönteisistä ja työttömyyden kielteisistä vaikutuksista yksilöön.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että palkkatuetun työn ja hyvinvoinnin välinen suhde on erittäin monimuotoinen ja sen ymmärtämiseksi on huomioitava lukuisia näkökulmia. Sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta työn merkitys on erittäin positiivinen, sillä vuorovaikutus ja sosiaaliset suhteet koetaan työssä tärkeiksi. Psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin näkökulmasta tulokset ovat ristiriitaisempia, ja samat elementit työssä ovatkin potentiaalisia sekä tukemaan hyvinvointia että vaikuttamaan siihen neutraalisti tai jopa heikentämään sitä. Tulokset vahvistavat näkemystä kokemusten ainutlaatuisuudesta ja työntekijöistä heterogeenisenä joukkona, minkä vuoksi yleistäviä tulkintoja on lähes mahdotonta tehdä. Pääsääntöisesti työhön suhtaudutaan kuitenkin myönteisesti. Tulokset antavat aihetta pohtia edelleen palkkatuetulle työlle asetettuja tavoitteita ja työn kohdentamisen merkitystä. Avainsanat: palkkatuettu työ, hyvinvointi, työn merkitys, kokemus.