Nimeni on Isä
JOKIPII, MARJO (2010)
2010
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20574
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20574
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee isyyden muotoutumisen, kokemuksellisuuden ja toimijuuden merkitystä isien identiteetin rakentumiselle. Tutkimuksella pyritään valottamaan nyky-isän tapaa toimia. Tutkielmassa korostetaan sitä, ettei isyyden rakentuminen ole vakio vaan siihen vaikuttaa yhtäältä niin kulttuuriset isyyden mallit, ja toisaalta myös erilaiset vuorovaikutussuhteet, elämän merkitykselliset toiset toimijat. Kiinnostuksen kohteena on siis uusi, postmoderni isyys.
Tutkielman painopiste on narratiivista menetelmää hyödyntäen selvittää sitä, millä tavoin isät luovat kuvaa itsestään kertoessaan omaa henkilökohtaista tarinaansa ja millaisia toimijuuksia siinä esiintyy ja miten he rakentavat omaa narratiivista identiteettiään. Isäksi tuloa tarkastellaan elämän käännekohtana, joka tarjoaa mahdollisuuden suhteuttaa menneisyys nykyisyyteen.
Tutkimusaineisto koostuu viidentoista isän kirjoitelmasta, joissa isät kuvaavat omaa isyyttään ja sen merkitystä heille. Tutkimukseen osallistuneet isät edustivat monia eri ammattikuntia ja osallistuneiden isien ikäjakauma oli 24-45-vuotta.
Tutkielmassa esiintyi kolme erilaista juonityyppiä, joista rakennettiin kolme erilaista isätyyppiä. Jokainen tyyppi tarjoaa omanlaisensa näkökulman isyyden ilmenemisestä perhekontekstissa. Keskeisimmät tutkimustulokset kertovat isyyden ja maskuliinisuuden rakentuvan moniäänisesti. Isyys näyttäytyy sekä perinteisempänä että uudenlaisena hoivaavampana vanhemmuutena. Nämä eivät ole kuitenkaan toisensa poissulkevia vaihtoehtoja vaan niitä molempia voidaan toimivassa isyydessä toteuttaa. Yhtälailla isyys näyttäytyy uudenlaisena myös perheen valtasuhteiden muodostumisessa. Postmodernia isyyttä ja jaettua vanhemmuutta tarkasteltiin lasten hoidon ohella myös kotitöiden ja perheen roolijaon kautta.
Asiasanat:uusi isyys, postmoderni isyys, narratiivisuus, identiteetti, maskuliinisuus, roolit
Tutkielman painopiste on narratiivista menetelmää hyödyntäen selvittää sitä, millä tavoin isät luovat kuvaa itsestään kertoessaan omaa henkilökohtaista tarinaansa ja millaisia toimijuuksia siinä esiintyy ja miten he rakentavat omaa narratiivista identiteettiään. Isäksi tuloa tarkastellaan elämän käännekohtana, joka tarjoaa mahdollisuuden suhteuttaa menneisyys nykyisyyteen.
Tutkimusaineisto koostuu viidentoista isän kirjoitelmasta, joissa isät kuvaavat omaa isyyttään ja sen merkitystä heille. Tutkimukseen osallistuneet isät edustivat monia eri ammattikuntia ja osallistuneiden isien ikäjakauma oli 24-45-vuotta.
Tutkielmassa esiintyi kolme erilaista juonityyppiä, joista rakennettiin kolme erilaista isätyyppiä. Jokainen tyyppi tarjoaa omanlaisensa näkökulman isyyden ilmenemisestä perhekontekstissa. Keskeisimmät tutkimustulokset kertovat isyyden ja maskuliinisuuden rakentuvan moniäänisesti. Isyys näyttäytyy sekä perinteisempänä että uudenlaisena hoivaavampana vanhemmuutena. Nämä eivät ole kuitenkaan toisensa poissulkevia vaihtoehtoja vaan niitä molempia voidaan toimivassa isyydessä toteuttaa. Yhtälailla isyys näyttäytyy uudenlaisena myös perheen valtasuhteiden muodostumisessa. Postmodernia isyyttä ja jaettua vanhemmuutta tarkasteltiin lasten hoidon ohella myös kotitöiden ja perheen roolijaon kautta.
Asiasanat:uusi isyys, postmoderni isyys, narratiivisuus, identiteetti, maskuliinisuus, roolit