Verkostojen toimivuus poliisin määräämissä päihderiippuvuusselvityksissä

Abstract

Verkostoituminen ja sidosryhmäyhteistyön edistäminen nähdään yhä tärkeämpänä voimavarana poliisihallinnossa, sillä yksin toimimalla ei saada aikaan riittävää tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Päihderiippuvuusselvitysten tekeminen edellyttää verkostoitumista ja hyvää yhteistyötä toimijoiden kesken. Verkostoituminen tulee nähdä laajana käsitteenä organisaatiotasolta yksilötasolle ulottuvana verkottumisena. Lähipoliisitoiminnassa korostetaan paikallista verkostoitumista ja suunnitelmallista yhteistyötä, kumppanuudet perustuvat vastavuoroisuuteen ja hyödyntävät kaikkia päihderiippuvuusprosessiin osallistuvia tahoja.Tutkimuksessa selvitetään, miten verkostot ja kumppanuudet Keski-Suomen poliisilaitoksen alueella toimivat ja tutkimuksella on pyritty tunnistamaan prosessin vahvuudet ja heikkoudet. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla keväällä 2009 yhdeksää (9) poliisin ja sairaanhoidon edustajaa, jotka työskentelevät kiinteästi päihderiippuvuusselvitysten parissa.Tämän laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä on puolistrukturoitu haastattelu (teemahaastattelu).Tutkimus osoitti, että poliisi määrää ajo-oikeudenhaltijan Keski-Suomessa aina päihderiippuvuusselvitykseen, kun edellytykset vaan täyttyvät. Tutkimus osoitti, että prosessin toimivuuteen ja kumppanuussuhteisiin ollaan pääosin tyytyväisiä, mutta järjestelmä ei ole täysin aukoton ja pienillä tarkennuksilla siihen saadaan parannusta. Samalla myös prosessin kehittämisehdotuksia nousi esiin.Avainsanat: Verkostot, lähipoliisitoiminta, päihderiippuvuus, päihderiippuvuusselvitys, poliisi