Tarinoidut äitiydet; Äitiyden muovaama kokemus itsestä ja elämästä.

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee äitiyden aktivoimaa minuuden- ja elämänmuutosta, tutkijalle tuttujen esikoislasten äitien kertomana. Perusolettamus on, että lapsen mukanaan tuoma muutos naisen elämään on niin suuri, että sen seurauksena naisen kokemus itsestään ja elämästään muuttuu pysyvästi. tarkastelun kohteena on paitsi naisten kuvailema muutos myös se, miten kulttuuriset äitiystarinat näkyvät naisten kuvaileman muutoksen yhteydessä. Tutkimuksen metateoreettiset juuret ovat sosiaalisessa konstruktivismissa, toimintateoreettisessa tutkimuksessa sekä poststrukturalistessa lähestymistavassa. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä kirjoitetusta äitiystarinasta ja niitä seuranneista viidestä haastattelusta.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty tarinoiden uudelleenkirjoittamista ja –lukemista, juonirakenneanalyysia sekä sisällönanalyysia.

Tutkimus osoitti, että äitiyden aktivoima muutos koetaan hyvin yksilöllisesti. Tavassa, jolla kirjoitetut tarinat oli rakennettu, oli kuitenkin havaittavissa myös yhtäläisyyksiä. Ajallinen rakenne, jonka kautta äitiyttä ja sen muutosta tarinoissa tuotetaan, näyttäisi edustavan kulttuurista tapaa tuottaa äitiyttä - kertoa siitä. Kaikki äitiyden tarinat olivat selkeästi muutostarinoita, mutta juonityypeiltään ne olivat erilaisia. Aineistosta löytyi viisi tarinaa, jotka nimesin äitiyden normitarinoiksi ja kaksi sankaritarinaa. Haastatteluista puolestaan ilmeni että, muutosta koetaan useilla eri alueilla. Aineistosta nousivat esiin erityisesti, arvoihin, minuuteen, kehoon, arkielämään, tunteisiin sekä ihmissuhteisiin liittyvät teemat, joiden alla muutosta kuvattiin tapahtuvan. Sekä tarinoista että haastatteluista kävi ilmi, että naiset hyödyntävät kulttuurista äitimyyttiä etsiessään omaa toimintatapaansa äitinä. Äitimyytti toimii ikään kuin ideaaliäidin kuvana, jota vasten omaa toimintaa peilataan. Osalle äideistä itsensä äitimyyttiin peilaaminen aiheutti ahdistusta ja epävarmuutta.

Pienelläkin aineistolla kävi ilmeiseksi, että äitiyksiä on monenlaisia. Siksi olisikin hyvä, että myös huomioitaisiin vanhempainvalmennuksessa ja äitiysneuvoloissa. Äitiyden alkutaipaleella naiset elävät läpi suuria muutoksia identiteettinsä kanssa. Se, miten pian tasapaino vanhan ja uuden identiteettikokemuksen välille saavutetaan, näyttäisi vaikuttavan äidin ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen merkittävällä tavalla. Tutkimusta olisi hyvä jatkaa siihen suuntaan, jossa äitiyden kokemusta peilattaisiin äidin ja lapsen välisen suhteen kehittymiseen.