Positiivista hoitotulosta edistävät vuorovaikutustekijät psykoterapiassa
JOUTSINIEMI, TUOMO (2010)
2010
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20549
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20549
Tiivistelmä
Tämän pro-gradu työn tutkimus käsittelee vuorovaikutusta psykoterapiassa Stilesin työryhmän kehittämän assimilaatiomallin ja deduktiivisen sisällönanalyysin avulla siten, että psykoterapiaprosessin analyysirunkona on käytetty assimilaatioanalyysimallia, jonka pohjalta analyysiä on johdettu eteenpäin sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksen aineisto on kerätty 26.9.2008 - 12.11.2008 välisenä aikana erään psykoterapeutin ja hänen asiakkaansa välisistä terapiasessioista äänittämällä. Yhteensä äänitettyjä terapiasessioita on kaksi kappaletta (à n. 45 min.). Psykoterapeutti on käynyt kognitiivisen käyttäytymisterapian koulutuksen ja asiakkaan diagnoosina on pakko-oireinen häiriö, jota tämän tutkimuksen aineistossa hoidetaan.
Psykoterapiaprosessissa havaittiin positiivinen hoitotulos apes-pisteytyksellä arvioituna. Apes-pisteytys kasvoi ensimmäisen terapiakerran 2,4:stä toisen terapiakerran 6,3:en. Tätä voidaan pitää hyvin merkittävänä edistymisenä psykoterapiaprosessissa. Tutkimuksen tuloksissa nousee merkittäviksi positiivista hoitotulosta edistäviksi vuorovaikutukselliseksi tekijöiksi: yhteinen näkemys terapian tavoitteista ja terapiaosapuolien tehtävistä, luottavainen ilmapiiri, ymmärretyksi tulemisen kokemus, sekä terapiaharjoituksiin liittyvät onnistumisen kokemukset.
Tutkimuksen vahvuutena oli aikaisempiin assimilaatiomallia koskeviin tutkimuksiin verrattuna sisällönanalyysin yhdistäminen psykoterapiaprosessin vuorovaikutusta kuvaavana menetelmänä. Näiden kahden metodin yhdistäminen tutkimuksen viitekehykseksi toi tarkempaa informaatiota siitä vuorovaikutuksellisesta sisällöstä, mikä terapiassa toimii vaikuttavana aineksena.
Asiasanat:psykoterapia, vuorovaikutus, assimilaatiomalli, sisällönanalyysi, kognitiivinen käyttäytymisterapia, pakko-oireinen häiriö
Tutkimuksen aineisto on kerätty 26.9.2008 - 12.11.2008 välisenä aikana erään psykoterapeutin ja hänen asiakkaansa välisistä terapiasessioista äänittämällä. Yhteensä äänitettyjä terapiasessioita on kaksi kappaletta (à n. 45 min.). Psykoterapeutti on käynyt kognitiivisen käyttäytymisterapian koulutuksen ja asiakkaan diagnoosina on pakko-oireinen häiriö, jota tämän tutkimuksen aineistossa hoidetaan.
Psykoterapiaprosessissa havaittiin positiivinen hoitotulos apes-pisteytyksellä arvioituna. Apes-pisteytys kasvoi ensimmäisen terapiakerran 2,4:stä toisen terapiakerran 6,3:en. Tätä voidaan pitää hyvin merkittävänä edistymisenä psykoterapiaprosessissa. Tutkimuksen tuloksissa nousee merkittäviksi positiivista hoitotulosta edistäviksi vuorovaikutukselliseksi tekijöiksi: yhteinen näkemys terapian tavoitteista ja terapiaosapuolien tehtävistä, luottavainen ilmapiiri, ymmärretyksi tulemisen kokemus, sekä terapiaharjoituksiin liittyvät onnistumisen kokemukset.
Tutkimuksen vahvuutena oli aikaisempiin assimilaatiomallia koskeviin tutkimuksiin verrattuna sisällönanalyysin yhdistäminen psykoterapiaprosessin vuorovaikutusta kuvaavana menetelmänä. Näiden kahden metodin yhdistäminen tutkimuksen viitekehykseksi toi tarkempaa informaatiota siitä vuorovaikutuksellisesta sisällöstä, mikä terapiassa toimii vaikuttavana aineksena.
Asiasanat:psykoterapia, vuorovaikutus, assimilaatiomalli, sisällönanalyysi, kognitiivinen käyttäytymisterapia, pakko-oireinen häiriö