Genre, kerronta ja henkilöhahmo. Kolmen kerronnallisen keinon analyysi romaaneista A Wizard of Earthsea ja Harry Potter and the Philosopher's Stone.
SIPINEN, SIRPA (2010)
2010
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20546
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20546
Tiivistelmä
Tutkielmassani analysoin kirjailijan käyttämiä kerronnallisia keinoja, joiden avulla tämä voi vaikuttaa lukijan tekemiin ennakko-oletuksiin ja johtopäätöksiin. Tutkimukseni keskittyy erityisesti kolmen kerronnallisen keinon, genren, kerronnan ja henkilöhahmon, vaikutusten purkamiseen kohdeteoksistani Ursula K. Le Guinin A Wizard of Earthsea ja J. K. Rowlingin Harry Potter and the Philosopher's Stone.
Tarkastelen genreä kerronnallisena keinona vertaamalla kohdeteoksiani kolmen eri lajityypin ominaisuuksiin. Kohdeteokseni voi tulkita fantasiakirjallisuuden, sisäoppilaitoskertomuksen tai Bildungsromanin eli kehityskertomuksen lajityyppiin kuuluviksi. Tulkitsemalla teoksia genren asettamien odotusten valossa pyrin osoittamaan genren vaikutuksen lukijan oletuksia suuntaavana keinona. Varsinainen kerronnan analyysi keskittyy kertojan ja kerrontajärjestyksen erittelyyn ja tulkintaan. Kertoja ja kerrontajärjestys ovat keinoja, joita hyödyntämällä kirjailija voi vaikuttaa lukijan tekemiin arvioihin kerronnan etenemisen suhteen. Henkilöhahmon avulla on myös mahdollista ohjata lukijan huomion ja myötätunnon kehittymistä. Kohdeteokset operoivat henkilöhahmojen suhteen siten, että ne ensin luovat lukijalle myönteisen kuvan päähenkilöstä, minkä jälkeen tämän päätelmien ja tekojen oikeellisuus osoittautuu kyseenalaiseksi, ja lukija joutuu tarkistamaan tekemiään arvioita.
Tutkimukseni teoriapohja on narratologis-retorinen. Työni perustuu narratologian keskeisille käsitteille sekä tämän tutkimussuunnan klassisten tutkijoiden tuloksiin. Keskeisimpiä tutkielmani kannalta ovat Wayne C. Booth (1983), jonka tutkimustuloksiin tukeudun varsinkin kertojan analyysin yhteydessä, hyödynnän myös Shlomith Rimmon-Kenanin (2001) ajatuksia varsinkin henkilöhahmon suhteen sekä Gérard Genetten (1980) kehittämää fokalisaation käsitettä purkaessani henkilöhahmon tajunnan kuvausta. Meir Sternbergin (1978) ja Menakhem Perryn (1979) havaintoja hyödynnän erityisesti kohdeteosteni kerrontajärjestyksen analysoinnissa. Lisäksi tukeudun Howard Sklarin väitöskirjassaan (2008) esittämiin ajatuksiin henkilöhahmon ja lukijan välisestä suhteesta sekä kerronnan järjestymisestä.
Työni lopuksi totean, että kirjailijalla on käytössään joukko kerronnallisia keinoja, joita hyödyntämällä tämä voi vaikuttaa lukijaan ja manipuloida tämän odotuksia sekä johtopäätösten muodostamista. Tutkimani kolme kerronnallista keinoa osoittautuvat kirjailijan strategiaksi, joka ei kata kaikkia olemassaolevia lukijaa ohjaavia keinoja, mutta tarkastelemani keinot osoittavat lukijaan vaikuttavien keinojen merkityksen ja toiminnan.
Tutkielman avainsanoja: genre, kertoja, kerrontajärjestys, henkilöhahmo, Ursula K. Le Guin, J. K. Rowling
Tarkastelen genreä kerronnallisena keinona vertaamalla kohdeteoksiani kolmen eri lajityypin ominaisuuksiin. Kohdeteokseni voi tulkita fantasiakirjallisuuden, sisäoppilaitoskertomuksen tai Bildungsromanin eli kehityskertomuksen lajityyppiin kuuluviksi. Tulkitsemalla teoksia genren asettamien odotusten valossa pyrin osoittamaan genren vaikutuksen lukijan oletuksia suuntaavana keinona. Varsinainen kerronnan analyysi keskittyy kertojan ja kerrontajärjestyksen erittelyyn ja tulkintaan. Kertoja ja kerrontajärjestys ovat keinoja, joita hyödyntämällä kirjailija voi vaikuttaa lukijan tekemiin arvioihin kerronnan etenemisen suhteen. Henkilöhahmon avulla on myös mahdollista ohjata lukijan huomion ja myötätunnon kehittymistä. Kohdeteokset operoivat henkilöhahmojen suhteen siten, että ne ensin luovat lukijalle myönteisen kuvan päähenkilöstä, minkä jälkeen tämän päätelmien ja tekojen oikeellisuus osoittautuu kyseenalaiseksi, ja lukija joutuu tarkistamaan tekemiään arvioita.
Tutkimukseni teoriapohja on narratologis-retorinen. Työni perustuu narratologian keskeisille käsitteille sekä tämän tutkimussuunnan klassisten tutkijoiden tuloksiin. Keskeisimpiä tutkielmani kannalta ovat Wayne C. Booth (1983), jonka tutkimustuloksiin tukeudun varsinkin kertojan analyysin yhteydessä, hyödynnän myös Shlomith Rimmon-Kenanin (2001) ajatuksia varsinkin henkilöhahmon suhteen sekä Gérard Genetten (1980) kehittämää fokalisaation käsitettä purkaessani henkilöhahmon tajunnan kuvausta. Meir Sternbergin (1978) ja Menakhem Perryn (1979) havaintoja hyödynnän erityisesti kohdeteosteni kerrontajärjestyksen analysoinnissa. Lisäksi tukeudun Howard Sklarin väitöskirjassaan (2008) esittämiin ajatuksiin henkilöhahmon ja lukijan välisestä suhteesta sekä kerronnan järjestymisestä.
Työni lopuksi totean, että kirjailijalla on käytössään joukko kerronnallisia keinoja, joita hyödyntämällä tämä voi vaikuttaa lukijaan ja manipuloida tämän odotuksia sekä johtopäätösten muodostamista. Tutkimani kolme kerronnallista keinoa osoittautuvat kirjailijan strategiaksi, joka ei kata kaikkia olemassaolevia lukijaa ohjaavia keinoja, mutta tarkastelemani keinot osoittavat lukijaan vaikuttavien keinojen merkityksen ja toiminnan.
Tutkielman avainsanoja: genre, kertoja, kerrontajärjestys, henkilöhahmo, Ursula K. Le Guin, J. K. Rowling