"MIELIKUVITUS OLI PAHIN VIHOLLISENI, ENNAKOIMATON JA ITSEPÄINEN". Kerronta, kognitio ja ironia Kreetta Onkelin pienoisromaanissa Beige. Eroottinen kesä Helsingissä

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tutkin Kreetta Onkelin pienoisromaanin Beige. Eroottinen kesä Helsingissä (2005) kerronnan rakentumista. Tutkimukseni hyödyntää klassisen narratologian sekä kognitiivisen narratologian keskeisiä teoreettisia välineitä ja käsityksiä kertomuksen rakentumisesta. Pienoisromaanin kerronnallisen muodon tarkastelulla pyrin hahmottamaan sitä, miten kerronnan rakentuminen vaikuttaa teoksen temaattiseen tulkintaan. Tutkielmassani tarkastelen narratologisten käsitteiden kautta Beigessä esiintyvän ensimmäisen persoonan minäkertojan tapaa kertoa tarinansa ja siinä samalla ikään kuin kerronnallistaa itsensä ja identiteettinsä. Pohdin myös, miten teoksen kerronnallinen muoto ylipäätään liittää Onkelin romaanin laajempaan kaunokirjalliseen kontekstiin esimerkiksi sen sisältämien lajityypillisten piirteiden kautta.

Beigen kerrontarakenteen analyysissa hyödynnän klassisen narratologian teoreettisista näkemystä kertomusmuodon hierarkkisuudesta. Sen kautta selvitän esimerkiksi minäkertojan suhdetta kertomuksensa vastaanottavaan yleisöön sekä kertomukseen rakentuvien sisäistekijän ja -lukijan osuutta teokseen kätkeytyvän ironian tuottajina. Lisäksi tarkastelen minäkertojan kerrontaa erilaisten kerrontatekniikoiden ja puhekategorioiden valossa. Strukturalistisen narratologian klassikkoteorioista esimerkiksi Gérard Genetten ja Dorrit Cohnin näkemykset ovat työni narratologisen metodin taustalla. Kognitiivisen narratologian näkökulmasta selvitän, miten teokseen sisältyvä kerronnan ja kertojan kognitiivisuus tulee ilmi kerronnan rakenteissa ja sitä kautta teoksen temaattisella tasolla. Kognitiivisen narratologian käsitteillä pyrin etsimään vastausta kysymykseen, mikä on kerronnassa syntyvän kognitiivisuuden funktio Beigen kokonaistulkinnan kannalta. Pienoisromaanin kognitiivisen rakentumisen selvittämisessä erityisesti Monika Fludernikin ajatukset luonnollisten kerronnallisten skeemojen vaikutuksesta kerronnassa ovat keskeisiä.

Myös kysymys ironian syntymisestä osana Beigen kerrontaa on tutkielmassa keskeinen, sillä ironian kautta on mahdollista pohtia teoksen lajityyppiin liittyviä kysymyksiä ja yhteyksiä: sitä, miten ironia osaltaan vaikuttaa pienoisromaanin muodon, sisällön ja tematiikan avautumiseen. Beigen lajityypillisenä taustavaikuttimena olen kiinnostunut muun muassa antiikissa syntyneestä menippolaisesta satiirista ja sen näkymisestä kerronnallisessa muodossa. Kerrontaan liittyvän ironian ja teoksen lajityypillisten vaikutteiden tutkimisen kautta pyrin liittämään pienoisromaanin ylipäätään suomalaisen postmodernin kirjallisuuden kontekstiin.

Asiasanat:identiteetti, ironia, kerronta, klassinen narratologia, kognitio, kognitiivinen narratologia, Kreetta Onkeli, menippolainen satiiri, minäkertoja, minäkerronta, postmoderni