Travel Writing and Environmental Ethics in Henry David Thoreau's A Week on the Concord and Merrimack Rivers

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee luontokuvausta Henry David Thoreaun proosateoksessa A Week on the Concord and Merrimack Rivers (1849). Thoreau-tutkimus on perinteisesti keskittynyt Thoreaun individualismia ajavaan filosofiaan, joka kulminoitui teoksessa Walden (suom. Elämää metsässä, 1854), mutta myös luontorakkaus esiintyy voimakkaana Thoreaun teksteissä. A Week on the Concord and Merrimack Rivers on ei-fiktiivinen matkakertomus, jossa luonnon jatkuva läsnäolo ja pyrkimys riippumattomaan elämään ennakoivat Walden -teoksessa kuvattua luonnon ehdoilla elämistä.

Lähestyn teosta ekokritiikin teorian kautta. Ekokritiikki tutkii kirjallisuutta luonnon ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen lähtökohdista. Kyseessä on melko nuori kirjallisuustutkimuksen suuntaus, jonka mukaan ympäristö (ei-ihminen) ja ihminen ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Ekokritiikin hahmottelemat kysymykset eivät rajoitu luontokuvaukseen, vaan tavoitteena on usein murtaa käsitys ihmiskeskeisyydestä suhteessa ympäristöön. Eräs tärkeimmistä lähtökohdista ekokriittisessä tutkimuksessa onkin juuri ympäristön käsite: ekokritiikille ei ole olennaista villi luonto, vaan meitä kaikkia ympäröivä elollinen elämä, rakennettua tai muuten muokattua ympäristöä unohtamatta. Lisäksi ekokritiikki pohtii luontokuvauksen taustalla vaikuttavia ja usein yhteiskunnallisia teemoja, kuten esimerkiksi ympäristökatastrofeja ja ihmisen toimien aikaansaamaa tuhoa.

Avainkysymyksenäni on kysymys ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. A Week on the Concord and Merrimack Rivers on proosatekstin, viittausten ja lyriikan keinoin etenevä kertomus, jossa Thoreau käsittelee nuoruutensa jokimatkalla kohtaamaansa luontoa, ihmisiä ja eläimiä tietoisena kiihtyvän teollistumisen aiheuttamasta jatkuvasta muutoksesta perinteisessä maalaismaisemassa. Teoksen matka sijoittuu Uuteen-Englantiin, alueelle, joka vielä 1800-luvun puolivälissä oli Pohjois-Amerikanvarhaisen teollistumisen keskus. Thoreaun luontokuvauksessa teollisuus ja kaupungit ovat kuitenkin läsnäolostaan huolimatta toissijaisia verrattuna maalaismaisemaan ja alkuperäiseen luontoon.

Tutkimuksessani olen halunnut keskittyä tapaan, jolla Thoreau pohtii ihmisen paikkaa luonnossa. Pohdin liikkuvuuden ja henkilökohtaisen vapauden tematiikkaa sekä ihmisen vastuuta ympäristöään kohtaan. Ympäristöetiikan näkökulmasta tarkasteltuna Thoreaun matkan maisema korostaa luontoa, joka omalla tavallaan sekä sietää että vastustaa sitä dominoimaan pyrkivää ihmistä. Luonto esiintyy siis autonomisena. Thoreau, jonka toimintaa ja ilmaisua ohjaa kunnioitus ympäristöä kohtaan, kokee läntisen, teollistuneen maailmankuvan uhaksi ihmisen ja luonnon väliselle tasapainolle. Esikuvana ihmisen ja luonnon välisestä harmoniasta ovat useimmiten alkuperäiskansat, joiden elämäntapaa Thoreau ihailee. Perinteinen käsitys "jalosta villistä" ilmeneekin Thoreaun tekstissä juuri suhteessa luontoon.

Asiasanat:ekokritiikki, luontokuvaus, luontosuhde, matkakirjallisuus, ympäristöetiikka