"Ettei kenenkään hartiat yksin riitä" - Tapaustutkimus oppilashuollosta moniammatillisena yhteistyönä
MÄKELÄ, HANNA (2010)
MÄKELÄ, HANNA
2010
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20542
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20542
Tiivistelmä
Tutkimuksessa perehdyttiin oppilashuoltotyöhön sen moniammatillisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään niitä kokemuksia ja näkemyksiä, joita moniammatillisen oppilashuoltoryhmän jäsenillä on työn tekemisestä. Tutkimustehtävinä oli selvittää millaisia etuja ja haasteita oppilashuoltoryhmän jäsenet näkivät moniammatillisessa yhteistyössä, miten he kokivat oman ja ryhmän toisten jäsenten roolit ryhmässä ja oppilashuoltotyön toteuttamisessa sekä millaiset henkilökohtaiset valmiudet oppilashuollon toimijat kokivat omaavansa oppilashuollollisen ja moniammatillisen työn tekemiseen.
Tutkimuksen kohteeksi valittiin eräs Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän toimialueella työskentelevä oppilashuoltoryhmä. Kuntayhtymän kehittämiskohteena on viime vuosina ollut erityisesti oppilashuolto, joten tutkimuksen kohteena olleen oppilashuoltoryhmän toimintaa oli tietoisesti työstetty ja reflektoitu alueella toteutetun kehittämisprosessin aikana. Aineistonkeruumenetelmänä toimi avoimia kysymyksiä sisältävä haastattelulomake, joka postitettiin yhdelletoista kyseisen oppilashuoltoryhmän asiantuntijalle. Lomakkeeseen vastasi yhdeksän ryhmän työntekijää. Saatu aineisto analysoitiin fenomenologishermeneuttisen perinteen hengessä ja käsiteltiin aineistolähtöisen ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että moniammatillisen työn rikkaudet ovat samalla myös sen haasteita. Moniammatillista työtä tekevät asiantuntijat kokivat kyseisen yhteistyön muodon antavan paremmat resurssit ja mahdollisuudet oppilaiden yhä monimutkaistuvien ongelmien käsittelyyn sekä mahdollistavan oikeamman ja tehokkaamman avun antamisen oppilaille. Eri ammattikuntien edustajien myötä kyettiin saamaan monipuolisempi kuva oppilaasta ja hänen tilanteestaan. Lisäksi moniammatillisen työn katsottiin auttavan työssä jaksamista, sillä ryhmän jäseniltä sai tukea ja apua vaikeiden asioiden ja ongelmien käsittelemiseen. Työn haasteina nähtiin useista eri näkökulmista johtuva asioiden etenemisen hitaus, lainsäädännöllinen kirjavuus sekä vastuullisen toimijan nimeämisen hankaluudet. Myös omasta näkökulmasta irrottautuminen ja kyky nähdä ongelma toisen asiantuntijan näkökulmasta koettiin haasteina työn onnistumiselle. Osa vastaajista kamppaili lisäksi oman ammatillisen identiteetin ja autonomian säilyttämisen kanssa. Omasta ja toistenkin rooleista osana ryhmää vastaajilla oli varsin selkeä näkemys. Monet opettajat kuitenkin kokivat roolinsa vähemmän merkitykselliseksi suhteessa ryhmän vakituisiin jäseniin. Omiin valmiuksiinsa tehdä oppilashuollollista ja moniammatillista työtä sosiaalija terveysalan asiantuntijat kokivat saaneensa eväitä omasta koulutuksestaan. Opettajat sen sijaan katsoivat omien valmiuksiensa nousevan kokemuksesta ja omista persoonallisista ominaisuuksistaan.
Tutkimus osoitti selkeitä onnistuneen kehitystyön kohteita moniammatillisessa oppilashuoltotyössä, mutta samalla se paljasti myös sen, miten paljon vielä on tehtävää, jotta saavutettaisiin kaikkien hyvinvointia tukeva ja kaikille tarvitseville parasta mahdollista apua tarjoava oppilashuoltojärjestelmä. Toimivamman oppilashuollon toteuttaminen vaatii muun muassa oppilashuoltoa koskevan lainsäädännön selkiyttämistä ja yhdenmukaistamista, lisäresursseja työn tekemiseen, oppilashuoltoa ja moniammatillisuutta käsittelevien sisältöjen sisällyttämistä koulutukseen ja erityisesti opettajankoulutukseen, yhteisöllisen työkulttuurin rakentamista sekä vuorovaikutustaitojen harjaannuttamista työyhteisöjen sisällä.
Avainsanat: kvalitatiivinen tutkimus, moniammatillisuus, oppilashuolto, tapaustutkimus, yhteistyö
Tutkimuksen kohteeksi valittiin eräs Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän toimialueella työskentelevä oppilashuoltoryhmä. Kuntayhtymän kehittämiskohteena on viime vuosina ollut erityisesti oppilashuolto, joten tutkimuksen kohteena olleen oppilashuoltoryhmän toimintaa oli tietoisesti työstetty ja reflektoitu alueella toteutetun kehittämisprosessin aikana. Aineistonkeruumenetelmänä toimi avoimia kysymyksiä sisältävä haastattelulomake, joka postitettiin yhdelletoista kyseisen oppilashuoltoryhmän asiantuntijalle. Lomakkeeseen vastasi yhdeksän ryhmän työntekijää. Saatu aineisto analysoitiin fenomenologishermeneuttisen perinteen hengessä ja käsiteltiin aineistolähtöisen ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että moniammatillisen työn rikkaudet ovat samalla myös sen haasteita. Moniammatillista työtä tekevät asiantuntijat kokivat kyseisen yhteistyön muodon antavan paremmat resurssit ja mahdollisuudet oppilaiden yhä monimutkaistuvien ongelmien käsittelyyn sekä mahdollistavan oikeamman ja tehokkaamman avun antamisen oppilaille. Eri ammattikuntien edustajien myötä kyettiin saamaan monipuolisempi kuva oppilaasta ja hänen tilanteestaan. Lisäksi moniammatillisen työn katsottiin auttavan työssä jaksamista, sillä ryhmän jäseniltä sai tukea ja apua vaikeiden asioiden ja ongelmien käsittelemiseen. Työn haasteina nähtiin useista eri näkökulmista johtuva asioiden etenemisen hitaus, lainsäädännöllinen kirjavuus sekä vastuullisen toimijan nimeämisen hankaluudet. Myös omasta näkökulmasta irrottautuminen ja kyky nähdä ongelma toisen asiantuntijan näkökulmasta koettiin haasteina työn onnistumiselle. Osa vastaajista kamppaili lisäksi oman ammatillisen identiteetin ja autonomian säilyttämisen kanssa. Omasta ja toistenkin rooleista osana ryhmää vastaajilla oli varsin selkeä näkemys. Monet opettajat kuitenkin kokivat roolinsa vähemmän merkitykselliseksi suhteessa ryhmän vakituisiin jäseniin. Omiin valmiuksiinsa tehdä oppilashuollollista ja moniammatillista työtä sosiaalija terveysalan asiantuntijat kokivat saaneensa eväitä omasta koulutuksestaan. Opettajat sen sijaan katsoivat omien valmiuksiensa nousevan kokemuksesta ja omista persoonallisista ominaisuuksistaan.
Tutkimus osoitti selkeitä onnistuneen kehitystyön kohteita moniammatillisessa oppilashuoltotyössä, mutta samalla se paljasti myös sen, miten paljon vielä on tehtävää, jotta saavutettaisiin kaikkien hyvinvointia tukeva ja kaikille tarvitseville parasta mahdollista apua tarjoava oppilashuoltojärjestelmä. Toimivamman oppilashuollon toteuttaminen vaatii muun muassa oppilashuoltoa koskevan lainsäädännön selkiyttämistä ja yhdenmukaistamista, lisäresursseja työn tekemiseen, oppilashuoltoa ja moniammatillisuutta käsittelevien sisältöjen sisällyttämistä koulutukseen ja erityisesti opettajankoulutukseen, yhteisöllisen työkulttuurin rakentamista sekä vuorovaikutustaitojen harjaannuttamista työyhteisöjen sisällä.
Avainsanat: kvalitatiivinen tutkimus, moniammatillisuus, oppilashuolto, tapaustutkimus, yhteistyö