Polikliinisen hoitotyön autonomia ja sitä edistävät tekijät
VIRTANEN, TUIJA (2010)
VIRTANEN, TUIJA
2010
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20507
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20507
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien käsityksiä polikliinisen hoitotyön autonomiasta sekä sitä edistävistä tekijöistä. Tutkimuksen tavoitteena oli saada syvällistä tietoa työn autonomiasta ilmiönä polikliinisen hoitotyön kontekstissa. Tavoitteena oli lisäksi tuottaa tietoa hoitotyön hallinnon ja lähijohdon käyttöön niistä tekijöistä, jotka sairaanhoitajien käsitysten mukaan tukevat ja edistävät hoitotyön autonomiaa. Tutkimus oli laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla erään yliopistosairaalan somaattisella ajanvarauspoliklinikalla työskenteleviä sairaanhoitajia (N=7). Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä.
Sairaanhoitajat kuvasivat polikliinisen hoitotyön autonomiaa oikeudeksi tehdä potilaan hoitoon vaikuttavia itsenäisiä päätöksiä. Polikliininen hoitotyö on luonteeltaan itsenäistä. Tyypillisesti se toteutuu sairaanhoitajan ja potilaan kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa. Itsenäinen työskentely vaatii sairaanhoitajalta kykyä ja halua päätöksentekoon ja henkilökohtaisen vastuun ottamiseen. Selkeimmillään polikliinisen hoitotyön autonomia toteutuu hoitotyön ainutlaatuisessa tehtäväkentässä, jossa sairaanhoitajat toimivat oman erikoisalansa hoitotyön asiantuntijoina. Henkilökohtaisissa hoitosuhteissa sairaanhoitajat määrittelevät hoitotyön tarpeen sekä suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat hoitotyötä ja sen vaikuttavuutta itsenäisesti. Polikliinisessa työssä sairaanhoitajat joutuvat myös tekemään päätöksiä tilanteissa, joissa lääkärin ja sairaanhoitajan vastuita ei ole määritelty selkeästi. Kokemus ja ammattitaito auttavat sairaanhoitajaa itsenäisen päätöksenteon rajojen tiedostamisessa alueella, jossa hoitotyön ja lääketieteen asiantuntijuus risteää.
Sairaanhoitajan vahva ammatillinen osaaminen edistää polikliinisen hoitotyön autonomiaa. Hyvän tiedollisen ja taidollisen osaamisen lisäksi vaaditaan sitoutumista sairaanhoitajan ammattiin sekä ammatillista itseluottamusta. Hyvin toimiva yhteistyö lääkärin kanssa edistää sairaanhoitajan itsenäistä päätöksentekoa ja toimintaa potilastyössä. Hyvä yhteistyö perustuu luottamukseen, avoimeen ja tasavertaiseen vuorovaikutukseen sekä molemminpuoliseen joustavuuteen yhteistyösuhteessa. Kollegiaalisen työyhteisön nähdään edistävän hoitotyön autonomiaa polikliinisessa työssä. Sairaanhoitajat pitivät tärkeänä mahdollisuutta konsultoida oman sairaanhoitajatiimin jäseniä ongelmatilanteissa. Hoitotyön lähiesimiehen merkitys hoitotyön autonomian johtajana ja tukijana on suuri. Vastuun ja päätöksenteon jakamisen lisäksi sairaanhoitajat toivoivat lähiesimieheltä rakentavaa palautetta sekä läsnäoloa työn arjessa. Hoitotyön autonomiaa tukevassa organisaatiossa sairaanhoitajien asiantuntijuutta arvostetaan antamalla heille toimivaltaa ja vastuuta ammatillisessa päätöksenteossa. Organisaation velvollisuus on huolehtia työntekijöiden ammatillisesta pätevyydestä mahdollistamalla osallistuminen koulutuksiin.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön hallinnossa ja lähijohdossa pohdittaessa sairaanhoitajan työn kehittämistä ja työtehtävien muutoksia polikliinisessa hoitotyössä.
Asiasanat:hoitotyö, autonomia, ammatillinen autonomia, päätöksenteko, polikliininen hoitotyö
Sairaanhoitajat kuvasivat polikliinisen hoitotyön autonomiaa oikeudeksi tehdä potilaan hoitoon vaikuttavia itsenäisiä päätöksiä. Polikliininen hoitotyö on luonteeltaan itsenäistä. Tyypillisesti se toteutuu sairaanhoitajan ja potilaan kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa. Itsenäinen työskentely vaatii sairaanhoitajalta kykyä ja halua päätöksentekoon ja henkilökohtaisen vastuun ottamiseen. Selkeimmillään polikliinisen hoitotyön autonomia toteutuu hoitotyön ainutlaatuisessa tehtäväkentässä, jossa sairaanhoitajat toimivat oman erikoisalansa hoitotyön asiantuntijoina. Henkilökohtaisissa hoitosuhteissa sairaanhoitajat määrittelevät hoitotyön tarpeen sekä suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat hoitotyötä ja sen vaikuttavuutta itsenäisesti. Polikliinisessa työssä sairaanhoitajat joutuvat myös tekemään päätöksiä tilanteissa, joissa lääkärin ja sairaanhoitajan vastuita ei ole määritelty selkeästi. Kokemus ja ammattitaito auttavat sairaanhoitajaa itsenäisen päätöksenteon rajojen tiedostamisessa alueella, jossa hoitotyön ja lääketieteen asiantuntijuus risteää.
Sairaanhoitajan vahva ammatillinen osaaminen edistää polikliinisen hoitotyön autonomiaa. Hyvän tiedollisen ja taidollisen osaamisen lisäksi vaaditaan sitoutumista sairaanhoitajan ammattiin sekä ammatillista itseluottamusta. Hyvin toimiva yhteistyö lääkärin kanssa edistää sairaanhoitajan itsenäistä päätöksentekoa ja toimintaa potilastyössä. Hyvä yhteistyö perustuu luottamukseen, avoimeen ja tasavertaiseen vuorovaikutukseen sekä molemminpuoliseen joustavuuteen yhteistyösuhteessa. Kollegiaalisen työyhteisön nähdään edistävän hoitotyön autonomiaa polikliinisessa työssä. Sairaanhoitajat pitivät tärkeänä mahdollisuutta konsultoida oman sairaanhoitajatiimin jäseniä ongelmatilanteissa. Hoitotyön lähiesimiehen merkitys hoitotyön autonomian johtajana ja tukijana on suuri. Vastuun ja päätöksenteon jakamisen lisäksi sairaanhoitajat toivoivat lähiesimieheltä rakentavaa palautetta sekä läsnäoloa työn arjessa. Hoitotyön autonomiaa tukevassa organisaatiossa sairaanhoitajien asiantuntijuutta arvostetaan antamalla heille toimivaltaa ja vastuuta ammatillisessa päätöksenteossa. Organisaation velvollisuus on huolehtia työntekijöiden ammatillisesta pätevyydestä mahdollistamalla osallistuminen koulutuksiin.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön hallinnossa ja lähijohdossa pohdittaessa sairaanhoitajan työn kehittämistä ja työtehtävien muutoksia polikliinisessa hoitotyössä.
Asiasanat:hoitotyö, autonomia, ammatillinen autonomia, päätöksenteko, polikliininen hoitotyö