Otherness and the Body in Grace Nichols's I Is a Long Memoried Woman and The Fat Black Woman's Poems

Abstract

Tarkastelen Pro Gradu -tutkielmassani kehon roolia ja merkitystä karibialaislähtöisen brittiläisen kirjailijan, Grace Nicholsin runokokoelmissa. Runojen kautta pohdin kehon symbolista ja konkreettista suhdetta omistajansa yhteisöön sekä kehon suhdetta identiteetin muodostumiseen monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Tutkielmani perusajatuksena on kehon poikkeavuudesta kumpuava toiseuden kokemus ja tämän kokemuksen jäljittäminen Nicholsin kokoelmien historiallisesta viitekehyksestä. Työhöni sisältyy ajatus karibialaisista siirtolaista diasporisena yhteisönä, joten myös karibialaiset naiskirjailijat joita se käsittelee, nähdään edustavan diasporista kokemusta. Nicholsin runoudessa tämän kokemuksen symboliksi ja edustajaksi nousee keho. Kehon käsite määritellään laajasti, sen piiriin kuuluvat varsinaisen fyysisen olemuksen lisäksi esimerkiksi kieli, ruokakulttuuri ja ilmiöt joita voidaan toteuttaa kehon kautta, kuten sen estetiikka ja musiikki.

Alkuperäinen hypoteesini oli, että käsittelemäni erilliset teokset voi halutessaan nähdä kokonaisuutena. I Is a Long Memoried Woman ja The Fat Black Woman's Poems kuvaavat mustan naiskehon kokemuksia ja mahdollisuuksia eri aikakausina. Edellinen teos sijoittuu orjuuden aikaan, jälkimmäinen nykyajan Englantiin ja mielestäni niiden runot voi lukea kronologisena kertomuksena mustan naiskehon matkasta syrjivästä historiasta vähemmän syrjivään nykyaikaan. Siinä missä aiemman teoksen naisorjalla ei ole mahdollisuutta hallita ja määrätä omaa kehoaan, myöhemmän teoksen nainen korostaa ja juhlii sitä. Pro Gradussani tulin siihen lopputulokseen, että vaikka Nicholsin runot muodostavat mustan naiskehon kehityskertomuksen objektista vapaaksi subjektiksi, ne samalla myös kuvaavat syrjinnän muuttunutta muotoa. Vaikka runoissa toiseus nähdään loppujen lopuksi voimavarana, ne kuitenkin todistavat myös nykypäivän piilorasismin ja syrjinnän olemassaolosta.

Onkin huomattava, että tämän työn kohdalla keho tarkoittaa juuri mustaa naiskehoa, sen diasporaa ja paikkaa maailmassa, joka monien mielestä on ainoastaan näennäisen monimuotoinen, mutta piilomerkityksiltään yhä edelleen hyvin valkoinen. Nicholsin runoissa kehon toiseuden kokemus syntyy oman kehon ristiriitaisesta suhteesta sitä ympäröiviin normeihin, joista työssäni esimerkkinä toimivat pääasiallisesti kauneusihanteet ja niiden historiallinen suhde ihonväriin. Kehoa, toiseutta ja diasporaa pohtiessa tutkielmani teoreettisena pohjana on käytetty lähinnä mustan feminismin ja kulttuurintutkimuksen teoksia ja erinäisiä lähteitä liittyen mustaan (afrokaribialaiseen) naiskirjallisuuteen. Erityisen suurena apuna tutkielmani hahmottelussa toimi Heidi Safia Mirzan toimittama Black British Feminism : A Reader (1997).

Asiasanat:toiseus, keho, identiteetti, monikulttuurisuus, Iso-Britannia, Karibia, diaspora