"Taakasta rikkaudeksi." Näkökulmia vapaaehtoiseen marginalisaatioon virallisesta suositusruokavaliosta poikkeavilla.
KERÄNEN, ELINA (2010)
KERÄNEN, ELINA
2010
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20494
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20494
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee marginalisaatiota ja sen vaihtoehtoisia jäsentämistapoja perinteiseen irrallisuuteen tai sivullisuuteen painottuvien näkökulmien sijaan. Marginaalin ja yhteiskunnallisen normaalin, ns. keskiön, suhteet muuttuvat jatkuvasti. Se, mikä ennen on ollut epänormaalia ja vierasta, saattaa nyt olla osa jokapäiväistä arkipäiväämme ja toisinpäin.
Tutkimuskohteeni on ruokavalioilla erottautuvat ihmiset, jotka nimeävät itsensä joko kasvissyöjiksi tai karppaajiksi. Tutkimukseni empiirisessä osassa analysoin näiden ruokavalioiden edustajien tuottamia puhetapoja internetin keskustelupalstoilla. Kiinnitän huomioni erilaisiin näkökulmiin, millä tavoin marginaalinen valinta näyttäytyy riippuen siitä käytetystä kommunikaatiosta. Lisäksi analysoin käytettyä kieltä ja sen sisältämiä merkityksiä. Tutkimusmetodinani käytän sekä kriittistä diskurssianalyysia että retoriikka-analyysia.
Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että marginaalisuudesta voi kertoa kolmen puhetavan mukaan, jotka nimesin voimattomaksi, vallattomaksi tai voimakkaaksi. Voimaton puhetapa kuvaa marginaalisuuden raskautta ja sivullisuutta, ja näin ollen on myös perinteisin tapa käsitellä ilmiötä. Toinen puhetapa, vallattomuus, kuvaa kapinahenkistä marginaalisuutta, joka koettelee yhteiskunnallisia rajoja. Viimeinen puhetapa, eli voimakkuus syntyy, kun marginaalisuus muuttuu itsevarmaksi ja rohkeaksi edelläkävijäksi. Marginaalisuus voi siis siitä käytetyn kielen perusteella sisältää hyvinkin erilaisia hahmottamistapoja ja sisältöjä. Marginaalisuuden lopullinen merkitys luodaan vasta siitä kerrottaessa.
Retorisen analyysin perusteella voidaan myös sanoa, että marginaaliset puhetavat ovat kieleltään ja argumenteiltaan värikkäitä ja yksiselitteisiä. Puheella ei edes pyritä diplomatiaan. Puheessa käytetään myös runsaasti vastakohtapareja ja innovatiivisia vastakäsitteitä, joiden avulla on mahdollisuus murtaa perinteisiä kategorisoivia stereotypioita marginaalisuudesta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että marginaalisuudesta puhuja (eetos) ja marginaalin ja keskiön välinen suhde (paatos) muodostuvat melko samalla tavalla riippumatta itse asiasta, jota marginaalisuus koskee (logos).
Asiasanat:marginalisaatio, keskiö, erilaisuus, ruokavalio, ruokasosiologia, retoriikka, kritiikki
Tutkimuskohteeni on ruokavalioilla erottautuvat ihmiset, jotka nimeävät itsensä joko kasvissyöjiksi tai karppaajiksi. Tutkimukseni empiirisessä osassa analysoin näiden ruokavalioiden edustajien tuottamia puhetapoja internetin keskustelupalstoilla. Kiinnitän huomioni erilaisiin näkökulmiin, millä tavoin marginaalinen valinta näyttäytyy riippuen siitä käytetystä kommunikaatiosta. Lisäksi analysoin käytettyä kieltä ja sen sisältämiä merkityksiä. Tutkimusmetodinani käytän sekä kriittistä diskurssianalyysia että retoriikka-analyysia.
Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että marginaalisuudesta voi kertoa kolmen puhetavan mukaan, jotka nimesin voimattomaksi, vallattomaksi tai voimakkaaksi. Voimaton puhetapa kuvaa marginaalisuuden raskautta ja sivullisuutta, ja näin ollen on myös perinteisin tapa käsitellä ilmiötä. Toinen puhetapa, vallattomuus, kuvaa kapinahenkistä marginaalisuutta, joka koettelee yhteiskunnallisia rajoja. Viimeinen puhetapa, eli voimakkuus syntyy, kun marginaalisuus muuttuu itsevarmaksi ja rohkeaksi edelläkävijäksi. Marginaalisuus voi siis siitä käytetyn kielen perusteella sisältää hyvinkin erilaisia hahmottamistapoja ja sisältöjä. Marginaalisuuden lopullinen merkitys luodaan vasta siitä kerrottaessa.
Retorisen analyysin perusteella voidaan myös sanoa, että marginaaliset puhetavat ovat kieleltään ja argumenteiltaan värikkäitä ja yksiselitteisiä. Puheella ei edes pyritä diplomatiaan. Puheessa käytetään myös runsaasti vastakohtapareja ja innovatiivisia vastakäsitteitä, joiden avulla on mahdollisuus murtaa perinteisiä kategorisoivia stereotypioita marginaalisuudesta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että marginaalisuudesta puhuja (eetos) ja marginaalin ja keskiön välinen suhde (paatos) muodostuvat melko samalla tavalla riippumatta itse asiasta, jota marginaalisuus koskee (logos).
Asiasanat:marginalisaatio, keskiö, erilaisuus, ruokavalio, ruokasosiologia, retoriikka, kritiikki