Sosiaalityöntekijän ja sijaishuollon työntekijöiden välinen yhteistyö
LUOTO, TYTTI (2010)
2010
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20490
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20490
Tiivistelmä
Tämän pro gradu – tutkielman aiheena on lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja sijaishuollon työntekijöiden välinen yhteistyö. Huostaanottopäätöksen jälkeen lapsen sijaishuollon tulee jatkua laadukkaana ja sosiaalityöntekijän tulee valvoa lapsen edun toteutumista ja arvioida sijoituksen laatua. Yhteistyöllä sosiaalityöntekijä varmistaa lapsen hyvän hoidon ja huolenpidon sijaishuollon aikana.
Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka on tehty haastattelemalla neljällä eri paikkakunnalla sosiaalityöntekijöitä, jotka vastaavat lastensuojelun sijaishuollosta. Haastateltavilla oli työkokemusta lastensuojelusta alle vuodesta yli 20 vuoteen. Haastattelut on tehty syys- lokakuulla 2009 ja ne toteutettiin yksilö- tai ryhmähaastatteluina.
Tutkimuksen teoriaosassa käsittelen lastensuojelulakia sijaishuollon ja huostaanoton osalta. Sijaishuollossa lapsi siirtyy pois omasta kodista ja lapsella on oikeus päästä sellaiseen sijaispaikkaan, joka vastaa juuri hänen tarpeisiinsa. Yhteistyösuhteen rakentaminen lasta hoitaviin työntekijöihin on laadun ja asiakkaan oikeuksien kannalta yksi työn vaativimpia tehtäviä. Laatu sijaishuollossa on lapsen kannalta muutakin kuin fyysiset puitteet ja riittävä määrä henkilökuntaa. Laatua tulisi olla lapselle pysyvät ihmissuhteet ja lapsella tulisi olla mahdollisuus sijaishuoltopaikassa purkaa menneisyyttään. Lapsella on oikeus sosiaalityöntekijään, joka vastaa sijaishuoltopaikan työntekijöiden kanssa siitä, että lapsen oikeudet sijaishuollossa toteutuvat. Sosiaalityöntekijä vastaa tavoitteellisesta ja pitkäjänteisestä sosiaalityöstä ja yhdessä laitosten henkilökunnan kanssa punnitsee ja arvioi tilanteita lapsen kannalta. Sosiaalityöntekijä ja omahoitaja turvaavat ja huolehtivat, että lapsi saa tarvittavat tukitoimet sijaishuollossa sekä pyrkivät huolehtimaan, että kaikilla osapuolilla on tarvittava tieto lapsen asioiden hoitamiseksi.
Aineiston analyysinä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysillä hajanaisesta aineistosta pyrittiin saamaan yhtenäistä ja selkeää informaatiota. Pelkistin aineistoa karsimalla siitä pois tutkimuskysymysten kannalta epäolennaisen. Pelkistetyn aineiston ryhmittelin pääluokkiin ja tiivistin aineiston yhteistyön kannalta valittuihin teemoihin.
Tuloksissa haasteeksi nousee haastateltavien sosiaalityöntekijöiden suuri työmäärä, jota ohjaa lastensuojelulaista tulevat määräajat sekä toimistojen erilaiset tavat organisoida sijaishuollon sosiaalityötä. Yhteistyö painottuukin sijoituksen alkuvaiheeseen, ja lapsen tarpeisiin sopivan sijaishuoltopaikan löytymiseen. Kuukausiraportit ovat usein ainoita dokumentteja laitoksista ja konkreettinen yhteistyö tapahtuu pääosin asiakassuunnitelmaneuvotteluissa. Sosiaalityöntekijöiden tavoitteena olisi suunnitelmallinen yhteistyö, laitosten pysyvien työntekijöiden kanssa. Yhteistyö vaatii jatkuvuutta, luottamusta ja yhteisiä arvoja.
Avainsanat: lastensuojelu, sijaishuolto, yhteistyö, huostaanotto, sosiaalityöntekijä, lastensuojelulaitos
Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka on tehty haastattelemalla neljällä eri paikkakunnalla sosiaalityöntekijöitä, jotka vastaavat lastensuojelun sijaishuollosta. Haastateltavilla oli työkokemusta lastensuojelusta alle vuodesta yli 20 vuoteen. Haastattelut on tehty syys- lokakuulla 2009 ja ne toteutettiin yksilö- tai ryhmähaastatteluina.
Tutkimuksen teoriaosassa käsittelen lastensuojelulakia sijaishuollon ja huostaanoton osalta. Sijaishuollossa lapsi siirtyy pois omasta kodista ja lapsella on oikeus päästä sellaiseen sijaispaikkaan, joka vastaa juuri hänen tarpeisiinsa. Yhteistyösuhteen rakentaminen lasta hoitaviin työntekijöihin on laadun ja asiakkaan oikeuksien kannalta yksi työn vaativimpia tehtäviä. Laatu sijaishuollossa on lapsen kannalta muutakin kuin fyysiset puitteet ja riittävä määrä henkilökuntaa. Laatua tulisi olla lapselle pysyvät ihmissuhteet ja lapsella tulisi olla mahdollisuus sijaishuoltopaikassa purkaa menneisyyttään. Lapsella on oikeus sosiaalityöntekijään, joka vastaa sijaishuoltopaikan työntekijöiden kanssa siitä, että lapsen oikeudet sijaishuollossa toteutuvat. Sosiaalityöntekijä vastaa tavoitteellisesta ja pitkäjänteisestä sosiaalityöstä ja yhdessä laitosten henkilökunnan kanssa punnitsee ja arvioi tilanteita lapsen kannalta. Sosiaalityöntekijä ja omahoitaja turvaavat ja huolehtivat, että lapsi saa tarvittavat tukitoimet sijaishuollossa sekä pyrkivät huolehtimaan, että kaikilla osapuolilla on tarvittava tieto lapsen asioiden hoitamiseksi.
Aineiston analyysinä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysillä hajanaisesta aineistosta pyrittiin saamaan yhtenäistä ja selkeää informaatiota. Pelkistin aineistoa karsimalla siitä pois tutkimuskysymysten kannalta epäolennaisen. Pelkistetyn aineiston ryhmittelin pääluokkiin ja tiivistin aineiston yhteistyön kannalta valittuihin teemoihin.
Tuloksissa haasteeksi nousee haastateltavien sosiaalityöntekijöiden suuri työmäärä, jota ohjaa lastensuojelulaista tulevat määräajat sekä toimistojen erilaiset tavat organisoida sijaishuollon sosiaalityötä. Yhteistyö painottuukin sijoituksen alkuvaiheeseen, ja lapsen tarpeisiin sopivan sijaishuoltopaikan löytymiseen. Kuukausiraportit ovat usein ainoita dokumentteja laitoksista ja konkreettinen yhteistyö tapahtuu pääosin asiakassuunnitelmaneuvotteluissa. Sosiaalityöntekijöiden tavoitteena olisi suunnitelmallinen yhteistyö, laitosten pysyvien työntekijöiden kanssa. Yhteistyö vaatii jatkuvuutta, luottamusta ja yhteisiä arvoja.
Avainsanat: lastensuojelu, sijaishuolto, yhteistyö, huostaanotto, sosiaalityöntekijä, lastensuojelulaitos