VUOROTELLEN MOLEMPIEN VANHEMPIEN LUONA. Perheenjäsenten kokemukset lasten vuoroasumisesta.
NIEMI, PÄIVI (2010)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
NIEMI, PÄIVI
2010
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2010-04-28Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on perheenjäsenten kokemusten avulla kuvata perhejärjestelyä, jossa lapset asuvat vuorotellen kummankin vanhempansa luona. Lasten vuoroasumista on toistaiseksi tutkittu vähän. Tästä syystä tarkoitukseni on tuoda esiin vuoroasumisen myönteisiä ja kielteisiä puolia ja sellaista kokemustietoa, joka hyödyttää vanhempia ja eroauttamisen asiantuntijoita tilanteissa, joissa pohditaan lasten asumisjärjestelyjä vanhempien eron jälkeen.
Suomessa vuoroasumiseen suhtaudutaan varauksellisesti, lainsäädäntömme ei tunne vuoroasumista ja myöskään vuoroasuvien lasten määrää ei tiedetä. Vuoroasuminen vaikuttaa kuitenkin olevan yleistymässä ja vuoroasumista koskevien päätösten tilastointikin on aloitettu vuonna 2008.
Perhepoliittisessa keskustelussa on korostettu vanhemmuuden jakamisen tärkeyttä. Perheissä vanhemmat yhä useammin sovittavat yhteen työn ja perhe-elämän vaatimukset ja jakavat vastuun kotitöistä ja lasten hoidosta. Perheen hajotessa moni asia muuttuu, mutta yhä useammin molemmat vanhemmat haluavat jakaa arkielämän lastensa kanssa eron jälkeenkin. Tämä on johtanut etävanhempien laajentuviin tapaamisoikeuksiin ja myös vuoroasumisratkaisuihin.
Tutkimuksen aineisto koostuu lasten vanhempien, mummojen ja äitipuolten kirjoituksista. He kertovat vuoroasumiseen liittyvistä kokemuksistaan. Lähestymistapa vuoroasumisen kokemuksiin on narratiivinen. Tarkoituksena on ymmärtää vuoroasumisen luonnetta erityisesti lasten hyvinvoinnin näkökulmasta.
Vuoroasumisessa lapsi vaihtaa kotia sovituissa jaksoissa, jotka vaihtelevat yleensä muutamasta päivästä viikkoon tai kahteen viikkoon. Tätä asumismuotoa perustellaan sillä, että lapsilla on oikeus elää arkea molempien vanhempiensa kanssa. Vuoroasumisen katsotaan turvaavan lapsen ja vanhempien läheiset suhteet. Tarinatyypit kertovat vuoroasumisen ja samalla perhe-elämän moninaisuudesta; onnistumisesta, selviytymisestä ja toisaalta perhe-elämän vaikeuksista ja haasteista. Tutkimus osoittaa, että vuoroasuminen sopeutuu nyky-yhteiskuntaan uudenlaisena perhesuhteiden muodostelmana. Vuoroasumisella on kuitenkin omat edellytyksensä, tämä asumisjärjestely ei sovi kaikille perheille.
Kertomusten pohjalta vuorovanhemmuuden haasteiksi jäsentyy vanhempien välinen toimiva vuorovaikutus, arkielämän käytännön järjestelyt ja lapsen osallisuus. Tavalliset vanhemmat kykenevät hyvässä yhteistyössä, lapsen parasta ajatellen rakentamaan toimivan vuoroasumisjärjestelyn.
Asiasanat: vuoroasuminen, lapset, vanhemmuus eron jälkeen, eron jälkeiset perhejärjestelyt, lapsen etu, narratiivinen lähestymistapa
Suomessa vuoroasumiseen suhtaudutaan varauksellisesti, lainsäädäntömme ei tunne vuoroasumista ja myöskään vuoroasuvien lasten määrää ei tiedetä. Vuoroasuminen vaikuttaa kuitenkin olevan yleistymässä ja vuoroasumista koskevien päätösten tilastointikin on aloitettu vuonna 2008.
Perhepoliittisessa keskustelussa on korostettu vanhemmuuden jakamisen tärkeyttä. Perheissä vanhemmat yhä useammin sovittavat yhteen työn ja perhe-elämän vaatimukset ja jakavat vastuun kotitöistä ja lasten hoidosta. Perheen hajotessa moni asia muuttuu, mutta yhä useammin molemmat vanhemmat haluavat jakaa arkielämän lastensa kanssa eron jälkeenkin. Tämä on johtanut etävanhempien laajentuviin tapaamisoikeuksiin ja myös vuoroasumisratkaisuihin.
Tutkimuksen aineisto koostuu lasten vanhempien, mummojen ja äitipuolten kirjoituksista. He kertovat vuoroasumiseen liittyvistä kokemuksistaan. Lähestymistapa vuoroasumisen kokemuksiin on narratiivinen. Tarkoituksena on ymmärtää vuoroasumisen luonnetta erityisesti lasten hyvinvoinnin näkökulmasta.
Vuoroasumisessa lapsi vaihtaa kotia sovituissa jaksoissa, jotka vaihtelevat yleensä muutamasta päivästä viikkoon tai kahteen viikkoon. Tätä asumismuotoa perustellaan sillä, että lapsilla on oikeus elää arkea molempien vanhempiensa kanssa. Vuoroasumisen katsotaan turvaavan lapsen ja vanhempien läheiset suhteet. Tarinatyypit kertovat vuoroasumisen ja samalla perhe-elämän moninaisuudesta; onnistumisesta, selviytymisestä ja toisaalta perhe-elämän vaikeuksista ja haasteista. Tutkimus osoittaa, että vuoroasuminen sopeutuu nyky-yhteiskuntaan uudenlaisena perhesuhteiden muodostelmana. Vuoroasumisella on kuitenkin omat edellytyksensä, tämä asumisjärjestely ei sovi kaikille perheille.
Kertomusten pohjalta vuorovanhemmuuden haasteiksi jäsentyy vanhempien välinen toimiva vuorovaikutus, arkielämän käytännön järjestelyt ja lapsen osallisuus. Tavalliset vanhemmat kykenevät hyvässä yhteistyössä, lapsen parasta ajatellen rakentamaan toimivan vuoroasumisjärjestelyn.
Asiasanat: vuoroasuminen, lapset, vanhemmuus eron jälkeen, eron jälkeiset perhejärjestelyt, lapsen etu, narratiivinen lähestymistapa