Olympiasankaruuden sukupuoli - Urheilusankaruuden representaatiot Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä
JAAKKOLA, LAURI (2010)
2010
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-04-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20487
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20487
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -työssäni urheilujournalismin välittämien sankaritarinoiden sukupuolittuneisuutta. Tarkastelen sitä, miten Helsingin Sanomat ja Iltalehti representoivat kolmea suomalaista olympiavoittajaa: Heli Rantasta, Arsi Harjua ja Satu Mäkelä-Nummelaa. Pyrin kartoittamaan, miten sukupuoli näkyy urheilujournalististen sankaritarinoiden rakentumisessa.
Lähestyn tutkimukseni pääkäsitettä, urheilusankaruutta, feministisen mediatutkimuksen perinteen kautta. Urheilu on hyvin maskuliininen instituutio, ja urheilujournalismi sekä sen kertomat sankaritarinat ovat tutkimuksien mukaan olleet mukana uusintamassa urheilun mieskeskeisyyttä. Urheilujournalismin tutkimus on Suomessa ollut enimmäkseen sukupuolisokeaa, eikä urheilun mieskeskeisyyttä juuri ole kyseenalaistettu.
Kävin grounded theory -perinteeseen pohjautuvalla lähilukumenetelmällä läpi Helsingin Sanomien ja Iltalehden jutut keihäänheittäjä Rantasen, kuulantyöntäjä Harjun ja trap-ampuja Mäkelä-Nummelan olympiavoittoihin liittyen. Etsin aineistosta representaatioita, jotka saattoi nähdä sankaritarinaa rakentaviksi tai vaihtoehtoisesti sankaritarinan vastaisiksi, urheilijaa vähäarvoistaviksi esityksiksi.
Siinä missä miessankarin representaatiot olivat ristiriidattomia ja siloisia, syntyi naisurheilusankareista ambivalentti kuva. Heidät representoitiin yhtäältä sankareina, mutta toisaalta he joutuivat ajoittain suorasukaisenkin trivialisoinnin kohteiksi. Naissankarit saatettiin esittää passiivisina toimijoina omissa sankaritarinoissaan. Heitä positioitiin aineiston representaatioissa yksityisen piirin toimijoiksi ja heitä ei miessankareiden tapaan kohotettu kansallissankareiden joukkoon.
Lähestyn tutkimukseni pääkäsitettä, urheilusankaruutta, feministisen mediatutkimuksen perinteen kautta. Urheilu on hyvin maskuliininen instituutio, ja urheilujournalismi sekä sen kertomat sankaritarinat ovat tutkimuksien mukaan olleet mukana uusintamassa urheilun mieskeskeisyyttä. Urheilujournalismin tutkimus on Suomessa ollut enimmäkseen sukupuolisokeaa, eikä urheilun mieskeskeisyyttä juuri ole kyseenalaistettu.
Kävin grounded theory -perinteeseen pohjautuvalla lähilukumenetelmällä läpi Helsingin Sanomien ja Iltalehden jutut keihäänheittäjä Rantasen, kuulantyöntäjä Harjun ja trap-ampuja Mäkelä-Nummelan olympiavoittoihin liittyen. Etsin aineistosta representaatioita, jotka saattoi nähdä sankaritarinaa rakentaviksi tai vaihtoehtoisesti sankaritarinan vastaisiksi, urheilijaa vähäarvoistaviksi esityksiksi.
Siinä missä miessankarin representaatiot olivat ristiriidattomia ja siloisia, syntyi naisurheilusankareista ambivalentti kuva. Heidät representoitiin yhtäältä sankareina, mutta toisaalta he joutuivat ajoittain suorasukaisenkin trivialisoinnin kohteiksi. Naissankarit saatettiin esittää passiivisina toimijoina omissa sankaritarinoissaan. Heitä positioitiin aineiston representaatioissa yksityisen piirin toimijoiksi ja heitä ei miessankareiden tapaan kohotettu kansallissankareiden joukkoon.