Erojen samuudesta. Lännen ja idän kulttuurien diskursiivinen rakentuminen syyrialaisnuorten sukupuolten välisiä suhteita koskevassa puheessa.

Abstract

Tutkielmani aiheena on lännen ja idän kulttuurien diskursiivinen rakentuminen syyrialaisnuorten sukupuolten välisiä suhteita koskevassa puheessa. Aineistona on 11 syyrialaisnuorten kanssa tehtyä teemahaastattelua ja teoreettis-metodologinen lähtökohta sosiaalisessa konstruktionismissa. Aineiston analyysissä yhdistin diskurssianalyysiä vaikutteisiin uuden retoriikan menetelmästä. Tarkemmin sanottuna tarkastelen sitä, miten lännen ja idän kulttuuriero jäsentyy aineistossa ja mikä on länsidiskurssien rooli perusteluissa omalle kannalle paikallisista sukupuolten välisten suhteiden normeista. Analyysissäni otin huomioon sen näkökulman, että käsitykset omasta kulttuurista ja sen toisesta muotoutuvat vuorovaikutuksessa keskenään, jolloin esimerkiksi länsikäsitykset vaikuttavat siinä, miten arabi-muslimikulttuureissa uudelleenartikuloidaan paikallisia traditioita. Aineistossani kulttuuriero jäsentyi pääasiallisesti kahdella eri ulottuvuudella, joilla molemmilla voi nähdä yhtymäkohtia orientalistis-kolonialistiseen diskurssiin ja siihen vastareaktioksi kehittyneeseen islamistien oksidentalistiseen diskurssiin.

Ensinnäkin lännen ja idän kulttuurit nähtiin aineistossani erilaisina sukupuolten välisten suhteiden vapauden suhteen, ja oman kulttuurin traditio määriteltiin yhteneväksi nimenomaan sellaisten tiettyjen paikallisten islamlähtöisinä pidettyjen sukupuolten kanssakäymistä säätelevien segregaationormien kanssa, joiden ajateltiin oleellisella tavalla erottavan oman kulttuurin läntisestä. Aineistostani oli mahdollista hahmottaa kaksi eri subjektipositiota sen suhteen, vastustiko vai kannattiko puhuja näiden normien ylläpitämistä. Tradition määritelmän linkittyminen tähän teemaan näkyi myös siinä, miten keskeisiä länsidiskurssit olivat perusteluissa omalle kannalle sopivasta vapauden määrästä sukupuolten välisissä suhteissa. Retoriikassa tärkeä rooli oli myös puheessa itseisarvoina käytetyillä ideaaleilla, joita olivat omalle persoonalle sopiva puolisonvalinta, keskinäiseen rakkauteen perustuva aviosuhde sekä läheiset perhesuhteet. Myös oman kulttuurin ytimenä pidettyjä normeja puolustavat nuoret kritisoivat sellaisia vanhanaikaisiksi määrittelemiään, sukupolvelta toiselle siirtyneitä perinteitä, kuten järjestetyn avioliiton käytäntöä ja liian tiukkoina pitämiään puolisoehdokkaaseen tutustumisen kieltoja, jotka heidän mielestään estävät näiden ihanteiden toteutumista. Paikallisia normeja haastavien nuorten puheessa itseisarvona pidettiin lisäksi myös itsensä toteuttamisen ja kehittämisen mahdollisuuksia.

Oman kulttuurin normien noudattamisen kannalla olevat nuoret näkivät lännen varoittavana esimerkkinä siitä miten käy, jos sukupuolten välistä kanssakäymistä ei oman kulttuurin tapaan rajoiteta, ja kuvasivat länttä lännen ylivapaan seksuaalisuuden diskurssilla; siinä seksikeskeisyyden ja irtosuhteiden kuvattiin siellä korvanneen sitoutumisen avioliittoon ja perheeseen, minkä määriteltiin johtuvan nimenomaan liiasta vapaudesta. Omalle kulttuurille ominaisena taas pidettiin puolisoiden välisen suhteen ja perheen arvostamista. Paikallisia normeja kritisoivat nuoret sen sijaan näkivät läntisen kaltaisen vapauden sukupuolten välisissä suhteissa tavoiteltavana tilana ja parhaana lähtökohtana myös onnelliselle aviosuhteelle. Vapaa seksuaalisuus määriteltiin positiiviseksi liittämällä se aikuisen lännen diskurssiin, jossa luokiteltiin läntisen kulttuurin ominaisuuksiksi muun muassa itsenäisyys, kypsyys, äly ja rehellisyys. Paikallisten segregaationormien haastamisessa käytettiin myös sellaista argumenttia, että niiden nähtiin estävän edistyneen lännen diskurssin elementtien, kuten luovan ajattelun ja materiaalisen tuottavuuden, kehittymisen idässä.

Toisaalta kulttuuriero jäsentyi kylmä/lämmin-dikotomiana, jolloin aktivoitui seuraavanlainen verkosto eri kulttuureille tyypilliseksi määriteltyjä ominaisuuksia: lämmin itä: sosiaalisuus, tunteellisuus, henkisyys, feminiinisyys / kylmä länsi: individualismi, järki, materialismi, maskuliinisuus. Tämä jäsennys toimi vaakakuppilogiikalla, jossa yhden ominaisuuden omaamisen nähtiin vähentävän toista samassa suhteessa; kun kylmä länsi -diskurssissa länsimaalaiset määriteltiin rationaalisiksi ja tehokkaiksi materiaalisen tuottavuuden kannalta, heidät kuvattiin samalla epätunteellisiksi sosiaalisissa suhteissa ja oletettiin, ettei niillä ole heille kovin paljon merkitystä - puheessa muotoutui kuva läntisestä elämäntavasta individualistisena, hedonistisena ja materialistisena. Tämän kulttuurieron jäsennyksen sisältämä tapa arvottaa tiettyjä elementtejä oli hegemoninen ja vaikuttaisi olevan taustalla myös siinä, millaista retoriikkaa sukupuolten välisten suhteiden normeja neuvotellessa on suotuisinta käyttää, sillä siinä kaiken kaikkiaan korostui sosiaalisten arvojen toteutuminen avioliiton ja perheen kontekstissa.

Vaikka nämä kaksi kulttuurieron jäsennystä olivat analyyttisesti erotettavissa, niiden välillä oli moninaisia interdiskursiivisia kytkentöjä. Puheessa rakentui siltoja eri aihepiireihin liittyvien länsidiskurssien välille siten, että ne vahvistivat toisiaan. Esimerkiksi kylmä länsi -diskurssi linkittyi usein lännen ylivapaan seksuaalisuuden diskurssiin ikään kuin toiseksi näkökulmaksi selittää samoja ilmiöitä, kun taas sekä lämmin itä -diskurssissa että tradition puolustamisessa uskonto ja perhearvot liitettiin omilla tavoillaan yhteen. Nämä kytkennät tukivat kuitenkin lähinnä oman kulttuurin normeja puolustavan kannan argumenttia, kun taas vapautta kannattavan position voi nähdä enemminkin hybridi-identiteettinä, jossa identifioidutaan toisaalta länteen, mutta sosiaalisuuden ja tunteellisuuden kannalta kuitenkin idälle ominaisiksi määriteltyihin elementteihin.

Aineistoni analyysin perusteella päädyin siihen, että alun perin orientalistis-kolonialistisessa diskurssissa syntynyt määritelmä idän ja lännen kulttuureille tyypillisistä ominaisuuksista sekä sukupuolten välisten suhteiden keskeisyydestä kulttuurieron ytimenä oli edelleen keskeisessä roolissa aineistoni nykynuorten keskustelussa paikallisista normeista. Länsidiskursseja oli mahdollista hyödyntää sekä niiden kannattamisessa että haastamisessa, mutta asetelma vaikutti sisältävän samalla puolen valinnan pakon suhteessa länteen ja traditioon. Erityisesti oman kulttuurin normien noudattamisen kannalla olevien nuorten neuvottelussa historiallisia perinteisiä malleja vapaamman puolisonvalinnan puolesta oli retoriselta kannalta hyvin tärkeää, mikä määritellään oman kulttuurin mukaiseksi ja mikä sen vastakohdaksi - erottautuminen lännestä oli siinä jopa islaminmukaisuutta keskeisemmässä roolissa. Toiveikkuutta kulttuurien välisen dialogin suhteen herättää kuitenkin se havainto, että aineistossani traditio, eli toisin sanoen keskeinen ero lännestä, rakentui suurin piirtein samojen elementtien - aviopuolison ja perheen rakastamisen - määrittelemiselle oman kulttuurin ominaisuuksiksi, joita lännessäkin on pidetty sen omalle kulttuurille ominaisina piirteinä itään verrattuna.

Asiasanat:kulttuuriero, sukupuolten väliset suhteet, länsi, arabikulttuuri, islam, orientalismi, oksidentalismi.