Miten semanttista dementiaa sairastavat henkilöt käyttävät verbejä erilaisissa diskursseissa? Kaksi tapaustutkimusta.

Abstract

Dementoiviin sairauksiin liittyvää tutkimusta tarvitaan, koska

iäkkäiden ihmisten osuus väestössä kasvaa ja koska sen myötä myös

iäkkäiden ihmisten yleisimpiin pitkäaikaisiin sairauksiin kuuluvat

dementoivat sairaudet lisääntyvät. Yksi harvinainen ja vasta vähän

tutkittu dementoiva sairaus on frontotemporaalinen degeneraatio. Tässä

tutkimuksessa keskityn frontotemporaalisen degeneraation alaryhmään

kuuluvaan semanttiseen dementiaan liittyvään verbisanaston käyttöön.

Semanttista dementiaa enemmän sanaston käyttöä on tutkittu muiden

neurologisten sairauksien yhteydessä, etenkin aivoverenkiertohäiriöiden

ja dementiaa aiheuttavista sairauksista etenkin Alzheimerin taudin

yhteydessä. Tutkimusten tuloksia vertailtaessa käy ilmi, että

semanttista dementiaa, Alzheimerin tautia ja sujuvaa afasiaa

sairastavien henkilöiden puhe on kovin samankaltaista: lauseet ovat

syntaktisesti hyvin muodostuneita eli puhe on sujuvaa, mutta sanojen

semantiikka heikentynyttä, mikä tekee puheesta sisällöllisesti tyhjää.

Tässä tutkimuksessa tutkin kahden semanttista dementiaa sairastavan

tutkimushenkilön avulla sitä, miten semanttinen dementia näkyy verbien

käytössä. Tutkin verbejä prosesseina Hallidayn (2004) kieliteorian

mukaan eli sitä, miten henkilöt kuvaavat maailmaa verbien avulla. Tutkin

myös verbisanaston monipuolisuutta sana/sane-suhteen (type/token

–ratio) avulla. Tarkastelin verbien käyttöä erilaisissa diskursseissa

(haastattelupuhe ja kuvastakerrontatilanne) ja selvitin, tapahtuuko

verbien käytössä muutosta sairauden edetessä.

Semanttinen dementia näkyi tutkimushenkilöiden verbien käytössä

verbisanaston yksipuolisuutena ja runsaana yleisverbien (kuten olla,

mennä ja tehdä) käyttönä. Lisäksi tutkimushenkilöiden

puheessa toistuivat samat omintakeiset verbirakenteet, ja verbirakenteet

olivat ajoittain myös rakenteellisesti hajanaisia. Vaikka

tutkimushenkilöiden verbien käytössä ilmeni samantyyppisiä piirteitä,

heidän verbien käyttönsä myös erosi johtuen erilaisista puheenaiheista.

Verbien käyttö oli kuitenkin hyvin samanlaista eri tutkimustehtävissä,

koska tutkimushenkilöt eivät pystyneet noudattamaan kuvasta kerronnan

tehtävänantoa vaan puhuivat hyvin samantyyppisistä aiheista kuin

haastattelussakin. Ajan myötä tutkimushenkilöiden verbien käytössä ei

ilmennyt selkeää muutosta.

Tässä tutkimuksessa tuli esiin semanttiseen dementiaan liittyviä

piirteitä, jotka vaikuttavat henkilöiden kommunikointimahdollisuuksiin

ja toimintakykyyn. Esimerkiksi sanaston köyhtymisen ja taipumuksen

syrjähdellä puheenaiheista on aiemmissa tutkimuksissa huomattu

rajoittavan henkilöiden kommunikointia. Toisaalta semanttista dementiaa

sairastavilla henkilöillä on pitkään säilyviä taitoja, jotka voivat

helpottaa heidän viestintäänsä. Näitä taitoja tuli esiin tässäkin

tutkimuksessa. Esimerkiksi taito ja halu olla vuorovaikutuksessa sekä

oman elämän tapahtumiin liittyvä tiedon säilyminen ovat seikkoja, joita

aiempien tutkimusten mukaan on mahdollista hyödyntää myös semanttista

dementiaa sairastavien ihmisten kuntoutuksessa. Tämän tutkimuksen

tuloksia tarkasteltaessa heräsi kysymys, miksi semanttiseen dementiaan

ja muihin eri neurologisista taustasyistä johtuviin sairauksiin liittyy

niin samankaltaisia kielen piirteitä. Olisi siis tarpeen tutkia

tarkemmin, miksi näin näyttää olevan sekä sitä, miten ne kenties voidaan

jatkossakin erottaa toisistaan.

Asiasanat:semanttinen dementia, verbien käyttö, SF-kieliteoria