Millaista on hyvä vanhemmuus?
VUOKILA, RIIKKA (2010)
2010
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-03-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20435
Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien käsityksiä hyvästä vanhemmuudesta. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jonka keskeisenä lähestymistapana tutkittavaa kohdetta ajatellen oli fenomenografinen tutkimusote. Tutkimuksen kohteena olivat eliittiotannan perusteella kuusi vanhempaa erilaisista perheistä. Perhemallit olivat ydinperhe, uusperhe, yksinhuoltajaperhe, sateenkaariperhe, vanhoillislestadiolaisperhe sekä somaliperhe. Kaksi vanhemmista kirjoitti aiheesta sähköpostitse ja neljää vanhemmista haastateltiin. Osallistujista yksi oli mies ja viisi naista. Aineistoa analysoitiin sekä aineistolähtöisesti että teoriaohjaavasti.
Tutkimuksen vanhempien käsitykset hyvästä vanhemmuudesta kuvastavat vastuullista vanhemmuutta, jolloin lapsi on keskiössä. Lapsesta huolehditaan ja lapsen kasvulle pyritään luomaan hyvät edellytykset. Hyvää vanhemmuutta pidettiin visiona ja abstraktina käsitteenä sekä subjektiivisena, ihmisestä itsestään riippuvana asiana, joskin sitä pyrittiin toteuttamaan tavallisessa arkielämässä. Tutkimustulosten mukaan vanhempien käsitykset hyvästä vanhemmuudesta olivat melko yhteneväisiä. Hyvää vanhemmuutta käsiteltiin suhteessa lapseen sekä suhteessa vanhempaan itseensä pääosin tekemisen tai tekemättä jättämisen kautta. Suhteessa lapseen hyvä vanhemmuus oli yksilöllistä: hyvä vanhempi kantaa välittömän auttamis- ja kasvatusvastuunsa lapsesta, asettaa rajat, huomioi yksilöllisesti lasta, huolehtii lapsen kehityksestä ja oppimisesta sekä on läsnä lapsensa elämässä. Suhteessa vanhempaan itseensä hyvä vanhemmuus on monisäikeistä: hyvä vanhempi huolehtii itsestään, mutta asettaa myös itselleen omaan persoonaansa ja toimintaansa kohdistuvia vaatimuksia. Eniten eroavaisuuksia käsityksissä oli vanhemman itseensä asettamien vaatimusten luonteessa.
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20435
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien käsityksiä hyvästä vanhemmuudesta. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jonka keskeisenä lähestymistapana tutkittavaa kohdetta ajatellen oli fenomenografinen tutkimusote. Tutkimuksen kohteena olivat eliittiotannan perusteella kuusi vanhempaa erilaisista perheistä. Perhemallit olivat ydinperhe, uusperhe, yksinhuoltajaperhe, sateenkaariperhe, vanhoillislestadiolaisperhe sekä somaliperhe. Kaksi vanhemmista kirjoitti aiheesta sähköpostitse ja neljää vanhemmista haastateltiin. Osallistujista yksi oli mies ja viisi naista. Aineistoa analysoitiin sekä aineistolähtöisesti että teoriaohjaavasti.
Tutkimuksen vanhempien käsitykset hyvästä vanhemmuudesta kuvastavat vastuullista vanhemmuutta, jolloin lapsi on keskiössä. Lapsesta huolehditaan ja lapsen kasvulle pyritään luomaan hyvät edellytykset. Hyvää vanhemmuutta pidettiin visiona ja abstraktina käsitteenä sekä subjektiivisena, ihmisestä itsestään riippuvana asiana, joskin sitä pyrittiin toteuttamaan tavallisessa arkielämässä. Tutkimustulosten mukaan vanhempien käsitykset hyvästä vanhemmuudesta olivat melko yhteneväisiä. Hyvää vanhemmuutta käsiteltiin suhteessa lapseen sekä suhteessa vanhempaan itseensä pääosin tekemisen tai tekemättä jättämisen kautta. Suhteessa lapseen hyvä vanhemmuus oli yksilöllistä: hyvä vanhempi kantaa välittömän auttamis- ja kasvatusvastuunsa lapsesta, asettaa rajat, huomioi yksilöllisesti lasta, huolehtii lapsen kehityksestä ja oppimisesta sekä on läsnä lapsensa elämässä. Suhteessa vanhempaan itseensä hyvä vanhemmuus on monisäikeistä: hyvä vanhempi huolehtii itsestään, mutta asettaa myös itselleen omaan persoonaansa ja toimintaansa kohdistuvia vaatimuksia. Eniten eroavaisuuksia käsityksissä oli vanhemman itseensä asettamien vaatimusten luonteessa.