Työ- ja perheroolien välisen tasapainon yhteys koettuun hyvinvointiin suomalaisilla johtajilla
IKONEN, MAIJA (2010)
2010
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-03-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20424
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20424
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella suomalaisten johtajien työ- ja perheroolien välistä tasapainoa ja sitä, kuinka se heijastuu koettuun hyvinvointiin niin työssä (työn imu), perheessä (parisuhdetyytyväisyys) kuin yleisestikin (elämäntyytyväisyys; pystyvyysusko). Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana oli Rantasen (2008) esittämä malli työ- ja perheroolien välisestä tasapainosta, jonka mukaan epätasapaino vs. tasapaino koostuu työn ja perheen välillä ilmenevän vuorovaikutuksen laadusta. Olemassa on passiivinen (vähän myönteistä ja kielteistä vuorovaikutusta) ja aktiivinen (paljon myönteistä ja kielteistä vuorovaikutusta) roolitasapaino sekä haitallinen (vähemmän myönteistä kuin kielteistä vuorovaikutusta) ja suotuisa (enemmän myönteistä kuin kielteistä vuorovaikutusta) rooliepätasapaino. Aineistosta muodostettiin edellä mainitut tasapainotyypit ja vertailtiin niiden eroja taustatekijöissä ja koetussa hyvinvoinnissa.
Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, johon vastasi 1301 suomalaista johtajaa. Tutkimukseen osallistuneiden keski-ikä oli 46,1 vuotta ja vastanneista 70 % oli miehiä ja 30 % naisia. Lähes 90 % eli avioliitossa, avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa ja yli puolella heistä (58 %) oli vähintään yksi kotona asuva lapsi. Vastanneista 42 % kuului operatiiviseen johtoon, 26 % keskijohtoon ja 32 % ylimpään johtoon. Noin puolet (55 %) työskenteli 40-50 tuntia viikossa, 23 % työskenteli alle 40 tuntia viikossa ja 22 % prosenttia yli 50 tuntia viikossa.
Tulokset osoittivat, että johtajat kokivat työ- ja perheroolien välillä enemmän myönteistä kuin kielteistä vuorovaikutusta. Yleisin (60 %) tasapainotyyppi oli suotuisan epätasapainon ryhmä ja toiseksi yleisin (28 %) aktiivisen tasapainon ryhmä. Passiivisen tasapainon ja haitallisen epätasapainon ryhmät olivat harvinaisempia, kumpaankin kuului vain noin 6 % vastaajista. Aktiivisen tasapainon ryhmässä oli eniten niitä, jotka tekivät pitkää työviikkoa ja heillä oli useimmiten myös lapsia. Lyhyt työviikko ja lapsettomuus olivat puolestaan tyypillisiä suotuisan epätasapainon ryhmälle. Oletuksen mukaisesti parhaimmaksi hyvinvointi koettiin suotuisan epätasapainon ryhmässä ja heikoimmaksi haitallisen epätasapainon ryhmässä.
Kaikkiaan tutkimus osoitti, että johtotehtävissä toimivilla vallitsee useimmiten suotuisa tilanne työ- ja perhe-elämän välillä. Tämä kertonee siitä, että he ovat hyvin valmistautuneita vaativaan rooliinsa.
Avainsanat: työn ja perheen tasapaino, kuormittavuus, vahvistavuus, hyvinvointi, johtajat
Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, johon vastasi 1301 suomalaista johtajaa. Tutkimukseen osallistuneiden keski-ikä oli 46,1 vuotta ja vastanneista 70 % oli miehiä ja 30 % naisia. Lähes 90 % eli avioliitossa, avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa ja yli puolella heistä (58 %) oli vähintään yksi kotona asuva lapsi. Vastanneista 42 % kuului operatiiviseen johtoon, 26 % keskijohtoon ja 32 % ylimpään johtoon. Noin puolet (55 %) työskenteli 40-50 tuntia viikossa, 23 % työskenteli alle 40 tuntia viikossa ja 22 % prosenttia yli 50 tuntia viikossa.
Tulokset osoittivat, että johtajat kokivat työ- ja perheroolien välillä enemmän myönteistä kuin kielteistä vuorovaikutusta. Yleisin (60 %) tasapainotyyppi oli suotuisan epätasapainon ryhmä ja toiseksi yleisin (28 %) aktiivisen tasapainon ryhmä. Passiivisen tasapainon ja haitallisen epätasapainon ryhmät olivat harvinaisempia, kumpaankin kuului vain noin 6 % vastaajista. Aktiivisen tasapainon ryhmässä oli eniten niitä, jotka tekivät pitkää työviikkoa ja heillä oli useimmiten myös lapsia. Lyhyt työviikko ja lapsettomuus olivat puolestaan tyypillisiä suotuisan epätasapainon ryhmälle. Oletuksen mukaisesti parhaimmaksi hyvinvointi koettiin suotuisan epätasapainon ryhmässä ja heikoimmaksi haitallisen epätasapainon ryhmässä.
Kaikkiaan tutkimus osoitti, että johtotehtävissä toimivilla vallitsee useimmiten suotuisa tilanne työ- ja perhe-elämän välillä. Tämä kertonee siitä, että he ovat hyvin valmistautuneita vaativaan rooliinsa.
Avainsanat: työn ja perheen tasapaino, kuormittavuus, vahvistavuus, hyvinvointi, johtajat