Suomen perustuslaki ja Lissabonin sopimus - Tulisiko Suomen perustuslakia muuttaa?
MÄENPÄÄ, MIKA (2010)
2010
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-03-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20423
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20423
Tiivistelmä
Euroopan unionia uudistuva Lissabonin sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1.12.2009. Tämän Pro Gradu – tutkielman aiheena on pohtia, mistä unionin uudistamisprosessissa on kyse ja miten tähän prosessiin tulisi suhtautua Suomen perustuslain näkökulmasta tarkasteltuna. Suomen eduskunta saattoi Lissabonin sopimuksen voimaan niin sanottua supistettua perustuslainsäätämisjärjestystä käyttäen, joten voimaansaattamislain voidaan katsoa olevan luonteeltaan poikkeuslaki. Perustuslain esitöistä voidaan kuitenkin erottaa neljä erilaista toimintamallia kansainvälisiä velvoitteita voimaan saatettaessa. Tässä tutkielmassa lainsäätäjän kantaa arvioidaan kaikkia neljää toimintamallia punnitsemalla oikeuskirjallisuuttahyväksi käyttäen. Tutkimus kuuluu valtiosääntöoikeuden alaan.
Tutkimusmetodini ovat oikeusdogmaattinen eli lainopillinen ja oikeuspoliittinen. Lainopillista tutkimusmetodia käytän etenkin tutkielman alkupuolella ja oikeuspoliittinen tutkimusmetodi on puolestaan keskeisessä asemassa tutkielman viimeisessä luvussa. Tärkeimmät lähteet tutkimuksessa ovat Suomen perustuslaki ja siihen liittyvä lainvalmisteluaineisto sekä itse Lissabonin sopimus. Lisäksi lukuisiin oikeuskirjallisuusteoksiin on viitattua tässä tutkielmassa.
Keskeiseksi tutkimustulokseksi todettiin, ettei eduskunnan perustuslakivaliokunnan Lissabonin sopimuksesta antama lausunto täyttänyt Suomen perustuslaista johdettuja rajatun poikkeuksen vaatimusta ja aukkoteoriaa. Jopa perustuslakivaliokunta myönsi sopimuksesta antamassaan lausunnossa, että perustuslain tekstin muuttamiseen saattaisi olla tarvetta. Toisin sanoen työssä esitetään, että Lissabonin sopimus olisi tullut saattaa voimaan Suomessa perustuslain tekstiä muuttamalla. (3. porras). Aihe on varsin uusi, joten jatkotutkimusta tarvitaan oletettavasti paljon.
Tutkimusmetodini ovat oikeusdogmaattinen eli lainopillinen ja oikeuspoliittinen. Lainopillista tutkimusmetodia käytän etenkin tutkielman alkupuolella ja oikeuspoliittinen tutkimusmetodi on puolestaan keskeisessä asemassa tutkielman viimeisessä luvussa. Tärkeimmät lähteet tutkimuksessa ovat Suomen perustuslaki ja siihen liittyvä lainvalmisteluaineisto sekä itse Lissabonin sopimus. Lisäksi lukuisiin oikeuskirjallisuusteoksiin on viitattua tässä tutkielmassa.
Keskeiseksi tutkimustulokseksi todettiin, ettei eduskunnan perustuslakivaliokunnan Lissabonin sopimuksesta antama lausunto täyttänyt Suomen perustuslaista johdettuja rajatun poikkeuksen vaatimusta ja aukkoteoriaa. Jopa perustuslakivaliokunta myönsi sopimuksesta antamassaan lausunnossa, että perustuslain tekstin muuttamiseen saattaisi olla tarvetta. Toisin sanoen työssä esitetään, että Lissabonin sopimus olisi tullut saattaa voimaan Suomessa perustuslain tekstiä muuttamalla. (3. porras). Aihe on varsin uusi, joten jatkotutkimusta tarvitaan oletettavasti paljon.