Romanikerjäläiset ja solidaarisuuden rajat. Keskustelu auttamisen oikeutuksesta EU-Suomessa
PITKÄNEN, TUURE (2010)
2010
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-03-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20397
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20397
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee Suomessa asuvia romanikerjäläisiä koskevaa keskustelua. Aineistona olen käyttänyt kolmeen Helsingin Sanomien verkkoliitteen artikkeliin liittyvää verkkokeskustelua. Romanikerjäläisiä ilmaantui suomalaiseen katukuvaan ensimmäistä kertaa vuonna 2007, jolloin he saivat osakseen paljon huomiota mediassa.
Aineiston analyysissä olen käyttänyt Norman Fairclough'n kriittistä diskurssianalyysiä. Olen tutkinut sitä tapaa, millä Suomesta, romanikerjäläisistä ja kerjäläisiä auttavista suomalaisista puhutaan. Tarkastelen sitä tapaa, millä tavalla keskustelijat sovittavat yhteen avoimesti kerjäävät ihmiset ja periaatteessa kaikista huolta pitävän valtion. Käyn tutkimuksessani lyhyesti läpi itä-Euroopan romanien historiaa ja vaiheita, joiden kautta jotkut heistä päätyivät Suomeen. Erittelen myös suomalaisen hyvinvointivaltion historiaa ja suomalaisten suhtautumista siihen.
Aineiston alustava analyysi osoittaa, että keskusteluissa kerjäläisiin suhtaudutaan pääosin kielteisesti. Kerjäläisiä auttavia tahoja kritisoidaan ja romanikerjäläisten auttamisen humanitääriset perusteet kyseenalaistetaan. Kerjäläisten ei myöskään katsota ansaitsevan apua, koska he eivät ole veronmaksajan asemassa. Puhe kerjäläisten auttamisen järkevyydestä painottuu kansalaisuuteen ja käsitykseen rehellisyydestä, eikä universaaleihin ihmisoikeuksiin.
Puhe romanikerjäläisistä kertoo keskustelijoiden suhteesta sosiaaliturvaan ja siihen, kenenkä katsotaan olevan oikeutettu apuun. Lopulta keskustelujen perusteella muodostuvassa "resurssijaon hierarkiassa" romanikerjäläiset jäävät kaikkein alimmalle tasolle. Paradoksaalisesti juuri parhaiten toimeen tulevilla suomalaisilla katsotaan olevan eniten oikeutta sosiaaliturvaan. Tämän jälkeen tulevat suomalaiset köyhät ja heidän jälkeensä Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset.
Asiasanat:kerjäläiset, romanit, hyvinvointivaltio
Aineiston analyysissä olen käyttänyt Norman Fairclough'n kriittistä diskurssianalyysiä. Olen tutkinut sitä tapaa, millä Suomesta, romanikerjäläisistä ja kerjäläisiä auttavista suomalaisista puhutaan. Tarkastelen sitä tapaa, millä tavalla keskustelijat sovittavat yhteen avoimesti kerjäävät ihmiset ja periaatteessa kaikista huolta pitävän valtion. Käyn tutkimuksessani lyhyesti läpi itä-Euroopan romanien historiaa ja vaiheita, joiden kautta jotkut heistä päätyivät Suomeen. Erittelen myös suomalaisen hyvinvointivaltion historiaa ja suomalaisten suhtautumista siihen.
Aineiston alustava analyysi osoittaa, että keskusteluissa kerjäläisiin suhtaudutaan pääosin kielteisesti. Kerjäläisiä auttavia tahoja kritisoidaan ja romanikerjäläisten auttamisen humanitääriset perusteet kyseenalaistetaan. Kerjäläisten ei myöskään katsota ansaitsevan apua, koska he eivät ole veronmaksajan asemassa. Puhe kerjäläisten auttamisen järkevyydestä painottuu kansalaisuuteen ja käsitykseen rehellisyydestä, eikä universaaleihin ihmisoikeuksiin.
Puhe romanikerjäläisistä kertoo keskustelijoiden suhteesta sosiaaliturvaan ja siihen, kenenkä katsotaan olevan oikeutettu apuun. Lopulta keskustelujen perusteella muodostuvassa "resurssijaon hierarkiassa" romanikerjäläiset jäävät kaikkein alimmalle tasolle. Paradoksaalisesti juuri parhaiten toimeen tulevilla suomalaisilla katsotaan olevan eniten oikeutta sosiaaliturvaan. Tämän jälkeen tulevat suomalaiset köyhät ja heidän jälkeensä Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset.
Asiasanat:kerjäläiset, romanit, hyvinvointivaltio