Kinder als Tertiärsprachenlernende. Eine empirische Fallstudie zu "Deutsch als Fremdsprache nach Englisch" an zwei finnischen Gesamtschulen.

Abstract

Oheisessa tutkielmassa tarkastelen lapsia tertiäärikielenoppijoina. Tertiäärikielellä viitataan ensimmäisen vieraan kielen (L2) jälkeen opittuihin vieraisiin kieliin (Ln, n = ≥3). Tertiäärikieliteorian mukaan tertiäärikielenoppijat yleensä ovat nuoria aikuisia ja aikuisia, mutta tämä ei täysin päde Suomeen, jossa joka neljäs oppilas aloittaa toisen vieraan kielen oppimisen jo 11-vuotiaana. Tutkielmani tarkoituksena onkin selvittää, minkälaisia tertiäärikielenoppijoita lapset ovat. Lähestyn aihetta kolmesta näkökulmasta: Tutkin lasten kielitietoisuutta, heidän kielikokemuksiaan ja tietämystään vieraiden kielten oppimisesta ennen tertiäärikielen oppimisen aloitusta ja heidän kykyään päätellä ennestään tuntemattomia saksankielisiä sanoja englanninkielisten sanojen perusteella. Tutkimukseen osallistui 24 10-vuotiasta neljännes-luokkalaista, jotka olivat aloittaneet saksan toisena vieraana kielenä englannin jälkeen neljännen luokan alusta. Tutkimusmetodina toimivat sanastotesti ja teemahaastattelut.

Tutkimukseni teoreettisessa osassa käsittelen ensin konstruktivismia oppimisteoriana keskittyen piirteisiin, jotka ovat vaikuttaneet tertiäärikieliteoriaan, kuten vanhan tiedon liittäminen uuteen. Sen jälkeen esittelen tertiäärikieliteorian, sen tärkeimmät piirteet sekä tutkimusmetodit. Esittelen myös lyhyesti "Saksa englannin jälkeisenä vieraana kielenä" ("Deutsch als Fremdsprache nach Englisch") -kielikonstellaation, joka perustuu kielten sukulaisuuteen ja jonka tarkoituksena on hyödyntää kielten samanlaisuutta. Lopuksi käsittelen kielitietoisuuden käsitettä sekä sen merkitystä vieraiden kielten oppimisessa.

Tutkimukseni empiirisessä osassa tarkastelen ensiksi lasten kielitietoisuuden tasoa, eli sitä, miten eksplisiittisesti ja analyyttisesti he pystyvät puhumaan kielestä. Lasten antamien vastausten perusteella heidät voidaan jakaa kolmeen kielitietoisuusryhmään: Lapset, jotka kuuluvat korkeimpaan kielitietoisuusryhmään kykenevät suhteellisen vaivatta puhumaan kielistä abstraktilla tasolla välillä hyvinkin analyyttisesti, ja he ovat myös itse aktiivisia vertailemaan kieliä, sekä huomanneet opiskelemiensa vieraiden kielten tukevan toisiaan. Lapset, jotka kuuluvat toiseksi korkeimpaan kielitietoisuusryhmään eivät olleet juurikaan vertailleet osaamiaan kieliä, mutta olivat huomanneet englannissa ja saksassa yhtäläisyyksiä, ja osa ryhmästä koki vieraiden kielten tukevan toisiaan. Lapset, jotka kuuluivat alhaisimpaan kielitietoisuusryhmään, olivat vastauksissaan niukkasanaisimpia, eivätkä osanneet aina perustella vastauksiaan. Lisäksi heillä oli usein vaikeuksia ymmärtää varsinkin abstrakteimpia kysymyksiä oikein.

Toiseksi empiirisessä osassa tarkastellaan lasten kielikokemuksia ja tietämystä vieraiden kielten oppimisesta ennen tertiäärikielen oppimisen aloitusta. Lapsilla voidaan todeta olevan paljon kielikokemuksia, ja lähes jokainen lapsi ilmoitti tietäneensä jo ennen saksan opetuksen aloittamista, minkälaista saksan oppiminen tulisi olemaan. Ennakkotiedot, joita lapset ilmoittivat heillä olleen ennen uuden kielen aloittamista, voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin: Ensinnäkin ennakkotiedot itse vieraasta kielestä, kuten perussanojen tunteminen, toiseksi ennakkotiedot kieltentunneista, kuten minkälaisia tehtäviä tunneilla tullaan tekemään, ja kolmanneksi tunnepitoiset tai asenteelliset ennakkotiedot, kuten tieto, että uuden kielen tunneilla tulisi olemaan kivaa tai vaikeaa. Eri ennakkotietotyyppien lisäksi voidaan myös määrittää, mistä ennakkotiedot ovat peräisin. Osa ennakkotiedoista on peräisin perheenjäseniltä, ystäviltä tai koulukavereilta, ja osa koulusta toisen kielen tunneilta.

Kolmanneksi tarkastelen lasten kykyä päätellä tuntemattomia saksankielisiä sanoja englanninkielisten sanojen perusteella. Sanastotehtävän perusteella voidaan sanoa, että lapset kykenevät suhteellisen helposti päättelemään tuntemattomia saksankielisiä sanoja englannin vastineiden avulla, sen paremmin, mitä samankaltaisempia englannin sanat ovat. Kuten oletettiin, suurimmat vaikeudet tehtävässä koskivat sanoja, jotka poikkeavat suuresti englannin kielen sanasta. Koska noin puolelle oppilaista saksan sanat olivat jo tuttuja, heillä sanastotehtävä toimi kertaustehtävänä. Heistäkin moni tukeutui englanninkielisiin sanoihin sellaisten sanojen kohdalla, joita he eivät enää muistaneet. Suurin osa näistä lapsista oli sitä mieltä, että englanti-saksa-sanastotehtävien avulla on mahdollista oppia sekä englantia että saksaa.

Tutkimustulokset osoittavat, että jo 10-vuotiaat lapset ovat heterogeeninen oppijaryhmä. Kielitietoisuustaso lasten välillä vaihtelee suuresti. Lapset, jotka kuuluvat korkeaan kielitietoisuustasoryhmään muistuttavat piirteiltään tertiäärikieliteoreetikkojen hahmottelemaa "tyypillistä" tertiäärikielenoppijaa, kun taas lapset, jotka kuuluvat alhaisimpaan kielitietoisuustasoryhmään eroavat aktiivisesta, oppimiaan tietoja hyödyntävästä "tyypillisestä" tertiäärikielenoppijasta. Lähes kaikilla lapsilla oli ennakkotietoja saksan oppimisesta jo ennen kuin he aloittivat kielen, ja uusien saksankielisten sanojen päättely englanninkielisten sanojen perusteella onnistuu lapsilta suhteellisen vaivattomasti.

Asiasanat:tertiäärikieli, kielten oppiminen, lapset kieltenoppijoina, kielitietoisuus, tertiäärikieliteoria, konstruktivismi