Hitaasti kudotut didaktiset hetket, kertomus opettamisesta
PORANEN, JASKA (2009)
PORANEN, JASKA
2009
Kasvatustiede, aineenopettajan koulutus - Education, Subject Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2009-09-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20343
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20343
Tiivistelmä
Tässä työssä on analysoitu didaktisen matematiikan käsitettä lähinnä Tuomas Sorvalin ja Timo Tossavaisen kirjoitusten pohjalta. Tuota käsitettä on myös tulkittu käytännön opetustyön kannalta. Tutkielman tekijä on nimittäin toimintatutkimuksen yleisestä kehyksestä käsin tarkastellut työtään didaktisen matematiikan opettajana Tampereen yliopistossa. Tähän opettamiseen on liittynyt muun muassa omien työpäiväkirjojen kirjoittamista sekä oman oppimateriaalin tuottamista. Ensin mainittua kirjoittamisprosessia on pohdittu paitsi toimintatutkimuksen, niin myös Eero Ropon minuusavaruuden sekä Olli Jalosen tihentymän käsitteiden kautta. Tiedon salausta koskevan oppimateriaalin kirjoitustyötä sekä yleistä didaktista merkitystä on tarkasteltu myös tarinallisuuden näkökulmasta.
Tutkielma on mainitun opettamisen osalta rajattu koskemaan kolmea didaktisen matematiikan perusopintojen kurssia. Nämä kurssit ovat Analyysi opettajille, Lukuteoria ja algebra opettajille sekä Geometria. Näiden kurssien opiskelijat jakaantuivat suurin piirtein kahteen yhtä suureen ryhmään. Toinen ryhmä tuli Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitokselta (luokanopettajakoulutuksesta) ja toinen Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitokselta (ns. Aikamaopiskelijat). Jälkimmäisen ryhmän edustajien pääaine on kasvatustiede, mutta pakollisena sivuaineena heillä on matematiikka.
Edellä mainituilla kursseilla on kokeiltu erilaisia didaktisia työmuotoja, joista mainittakoon pienryhmissä toteutettu seinälehtityö kurssilla Analyysi opettajille sekä opiskelijoiden työpäiväkirjat kurssilla Lukuteoria ja algebra opettajille. Seinälehtityöhön liittyi aina myös asioiden opettamista muille. Näiden työmuotojen yhteyttä tavanomaisempiin työskentelytapoihin on tarkasteltu sekä tilastollisesti että laadullisesti. Myös opiskelijaryhmiä on vertailtu keskenään. Mitään erityisempiä eroja opiskelijaryhmien välillä ei havaittu, joskin hieman löytyi viitteitä siihen suuntaan, että Hämeenlinnan opiskelijoilla oli Aikamaopiskelijoita aktiivisempi suhde didaktisiin kysymyksiin.
Tutkielman myötä on vahvistunut sellainen käsitys, että didaktista matematiikkaa ei ole syytä määritellä esimerkiksi tiettyjen oppisisältöjen avulla. Pikemminkin sitä olisi syytä lähestyä korostamalla sen kytkeytymistä yleiseen opettajuuteen.
Tutkielma on mainitun opettamisen osalta rajattu koskemaan kolmea didaktisen matematiikan perusopintojen kurssia. Nämä kurssit ovat Analyysi opettajille, Lukuteoria ja algebra opettajille sekä Geometria. Näiden kurssien opiskelijat jakaantuivat suurin piirtein kahteen yhtä suureen ryhmään. Toinen ryhmä tuli Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitokselta (luokanopettajakoulutuksesta) ja toinen Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitokselta (ns. Aikamaopiskelijat). Jälkimmäisen ryhmän edustajien pääaine on kasvatustiede, mutta pakollisena sivuaineena heillä on matematiikka.
Edellä mainituilla kursseilla on kokeiltu erilaisia didaktisia työmuotoja, joista mainittakoon pienryhmissä toteutettu seinälehtityö kurssilla Analyysi opettajille sekä opiskelijoiden työpäiväkirjat kurssilla Lukuteoria ja algebra opettajille. Seinälehtityöhön liittyi aina myös asioiden opettamista muille. Näiden työmuotojen yhteyttä tavanomaisempiin työskentelytapoihin on tarkasteltu sekä tilastollisesti että laadullisesti. Myös opiskelijaryhmiä on vertailtu keskenään. Mitään erityisempiä eroja opiskelijaryhmien välillä ei havaittu, joskin hieman löytyi viitteitä siihen suuntaan, että Hämeenlinnan opiskelijoilla oli Aikamaopiskelijoita aktiivisempi suhde didaktisiin kysymyksiin.
Tutkielman myötä on vahvistunut sellainen käsitys, että didaktista matematiikkaa ei ole syytä määritellä esimerkiksi tiettyjen oppisisältöjen avulla. Pikemminkin sitä olisi syytä lähestyä korostamalla sen kytkeytymistä yleiseen opettajuuteen.