Deliberaatio ja ideointi Ilmankos-kampanjan ryhmäkeskusteluissa
PERTTULI, PAULIINA (2010)
PERTTULI, PAULIINA
2010
Puheoppi - Speech Communication and Voice Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-02-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20337
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20337
Tiivistelmä
Tämän tapaustutkimuksen kohteena oli Tampereen kaupunkiseudulla järjestetty ilmastonmuutoksen ja kansalaisosallistumisen Ilmankos-kampanja. Tutkielmassa tarkasteltiin ryhmäkeskusteluja kolmessa teematyöpajassa, jotka järjestettiin osana kampanjaa. Tavoitteena oli rakentaa tietopohjaa, jota voidaan hyödyntää laajemmin kansalaisosallistumisen hankkeiden suunnittelussa.
Tutkielman tarkoituksena oli kuvailla ja arvioida ryhmäkeskustelujen vuorovaikutusta niille asetettujen tavoitteiden näkökulmasta. Ryhmäkeskusteluja lähestyttiin kahdesta viitekehyksestä: toisaalta tarkasteltiin keskusteluja ryhmissä ideointina ja toisaalta deliberatiivisena keskusteluna. Tarkempina tutkimustehtävinä oli tarkastella ideointia ja tiedon esittämistä ryhmien vuorovaikutusprosesseissa. Lisäksi oltiin kiinnostuneita siitä, kuinka osallistujat arvioivat ryhmäkeskusteluja.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin Ilmankos-työpajojen keskusteluiden havainnointia. Lisäksi keskusteluihin osallistuneiden näkemyksiä kerättiin kyselylomakkeella. Lomake sisälsi sekä väittämiä että avoimia kysymyksiä. Havainnoitavia keskusteluja oli kuusi, ja kyselylomakkeeseen vastasi 41 keskusteluihin osallistunutta. Tutkimusaineiston analyysi sisälsi tilastollista analyysiä, laadullista sisällönanalyysiä ja sisällön määrällistä erittelyä.
Tulokset osoittivat, että osallistujat olivat tyytyväisiä ryhmäkeskusteluihin ja ideointiin ryhmissä. Osallistujien mukaan erityisesti ryhmän jäsenten erilaisuus edisti ideointia. Havainnointiaineiston tulosten mukaan myös keskustelunvetäjien toiminta näytti stimuloivan ideointia. Keskusteluissa esiintyi jonkin verran sekä ideoiden kehittelyä että ideoiden positiivista ja negatiivista arviointia.
Tulokset osoittivat, että keskusteluissa esitettiin paljon sekä asiantuntijatietoa että kokemuksellista tietoa. Tiedontyyppien merkitys korostui eri ryhmäkeskusteluissa eri tavoin. Osallistujat esittivät paljon tietoa tiedustelevia kysymyksiä, joista huomattavan suuri osa esitettiin yksittäisille asiantuntijoille. Deliberatiivisen keskustelun näkökulmasta erilaisten tietämysten yhteentörmäykset voidaan nähdä merkkeinä keskusteluiden deliberatiivisesta potentiaalista.
Tutkielman perusteella voidaan esittää, että vastaavanlaisissa pienryhmäkeskusteluissa erityisesti ryhmänvetäjien toiminta ja ryhmätyöskentelyn suunnittelu ovat tärkeässä asemassa, jos halutaan tukea ryhmäkeskusteluja tavoitteellisena toimintana. Kansalaisosallistumisen näkökulmasta deliberatiivinen keskustelu voi toimia tavoitteena, kun halutaan edistää kansalaisosallistumisen demokraattisten periaatteiden toteutumista myös pienryhmäkeskustelujen tasolla.
Asiasanat:ryhmäviestintä, keskustelu, ideointi, kansalaisosallistuminen, deliberaatio, deliberatiivinen keskustelu
Tutkielman tarkoituksena oli kuvailla ja arvioida ryhmäkeskustelujen vuorovaikutusta niille asetettujen tavoitteiden näkökulmasta. Ryhmäkeskusteluja lähestyttiin kahdesta viitekehyksestä: toisaalta tarkasteltiin keskusteluja ryhmissä ideointina ja toisaalta deliberatiivisena keskusteluna. Tarkempina tutkimustehtävinä oli tarkastella ideointia ja tiedon esittämistä ryhmien vuorovaikutusprosesseissa. Lisäksi oltiin kiinnostuneita siitä, kuinka osallistujat arvioivat ryhmäkeskusteluja.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin Ilmankos-työpajojen keskusteluiden havainnointia. Lisäksi keskusteluihin osallistuneiden näkemyksiä kerättiin kyselylomakkeella. Lomake sisälsi sekä väittämiä että avoimia kysymyksiä. Havainnoitavia keskusteluja oli kuusi, ja kyselylomakkeeseen vastasi 41 keskusteluihin osallistunutta. Tutkimusaineiston analyysi sisälsi tilastollista analyysiä, laadullista sisällönanalyysiä ja sisällön määrällistä erittelyä.
Tulokset osoittivat, että osallistujat olivat tyytyväisiä ryhmäkeskusteluihin ja ideointiin ryhmissä. Osallistujien mukaan erityisesti ryhmän jäsenten erilaisuus edisti ideointia. Havainnointiaineiston tulosten mukaan myös keskustelunvetäjien toiminta näytti stimuloivan ideointia. Keskusteluissa esiintyi jonkin verran sekä ideoiden kehittelyä että ideoiden positiivista ja negatiivista arviointia.
Tulokset osoittivat, että keskusteluissa esitettiin paljon sekä asiantuntijatietoa että kokemuksellista tietoa. Tiedontyyppien merkitys korostui eri ryhmäkeskusteluissa eri tavoin. Osallistujat esittivät paljon tietoa tiedustelevia kysymyksiä, joista huomattavan suuri osa esitettiin yksittäisille asiantuntijoille. Deliberatiivisen keskustelun näkökulmasta erilaisten tietämysten yhteentörmäykset voidaan nähdä merkkeinä keskusteluiden deliberatiivisesta potentiaalista.
Tutkielman perusteella voidaan esittää, että vastaavanlaisissa pienryhmäkeskusteluissa erityisesti ryhmänvetäjien toiminta ja ryhmätyöskentelyn suunnittelu ovat tärkeässä asemassa, jos halutaan tukea ryhmäkeskusteluja tavoitteellisena toimintana. Kansalaisosallistumisen näkökulmasta deliberatiivinen keskustelu voi toimia tavoitteena, kun halutaan edistää kansalaisosallistumisen demokraattisten periaatteiden toteutumista myös pienryhmäkeskustelujen tasolla.
Asiasanat:ryhmäviestintä, keskustelu, ideointi, kansalaisosallistuminen, deliberaatio, deliberatiivinen keskustelu