Laboratoriohoitajakoulutuksen antamien valmiuksien vastaavuus työelämään päättövaiheen opiskelijoiden arvioimana
LINDELL, TERTTU-LIISA (1997)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LINDELL, TERTTU-LIISA
1997
Kasvatustiede, ammattikasvatus - Education, Vocational Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
1997Tiivistelmä
Tutkimus on ammattikasvatukseen liittyvä evaluaatiotutkimus, jossa arvioidaan opistoasteen koulutuksesta saatujen valmiuksien vastaavuuutta työelämään päättövaiheen laboratoriohoitajaopiskelijoiden näkökulmasta. Tutkimuksella haluttiin selvittää millaiset valmiudet koulutus on antanut muuttuvaan työhön ja miten koulutuksesta saatu ammattitaito jäsentyy kompetenssialueiksi. Edelleen haluttiin selvittää millaiset valmiudet ammattitaidon osa-alueille on saatu eri laboratoriohoitajakoulutusta antaneista oppilaitoksista. Taustaselittäjiksi valittiin opiskelijoiden ikä, sukupuoli, pohjakoulutus, aikaisempi ammatillinen koulutus, työkokemus ennen koulutusta ja sen aikana sekä jatkosuunnitelmat valmistumisen jälkeen.Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla, joissa vastaajat arvioivat koulutuksesta saatujen valmiuksien vastaavuutta laboratoriohoitajan työhön 5-portaisella asteikolla (5=erittäin hyvät, 1=erittäin huonot valmiudet) ja avoimilla kysymyksillä. Tutkimus kohdennettiin kaikkiin (N=79) keväällä 1996 valmistuneisiin laboratoriohoitajaopiskelijoihin, joista tutkimukseen osallistui 92% (N=73). Vastaajat olivat opistoasteelta, viidestä eri oppilaitoksesta. He olivat eriytyvissä opinnoissa suuntautuneet kliiniseen kemiaan ja hematologiaan. Empiirisessä survey-tutkimuksessa käytettiin metodeina sisällönerittelyä sekä faktori- ja varianssianalyysejä.Tulosten mukaan opiskelijat kokivat opistoasteen koulutuksen antamien valmiuksien vastaavuuden työelämään kohtalaisen hyväksi. Parhaat valmiudet oli saatu kliinisen kemian ja hematologian perustutkimusten suorittamiseen, näytteenottotoimintaan, laatuun liittyviin asioihin, vuorovaikutukseen ja potilaan kohtaamiseen sekä työskentelyyn perusterveydenhuollon laboratorioissa. Koulutuksessa koettiin puutteita liittyen erikoisalan erikoistutkimusten teoriaan ja käytäntöön, työskentelyyn tutkimus- ja ympäristöterveydenhuollon laboratorioissa, tietokonetaitoihin sekä näytteenoton ongelmatilanteisiin.Laboratoriohoitajan ammattitaito jäsentyi kahdeksitoista kompetenssialueeksi: tekniset valmiudet, teoreettiskäytännölliset taidot, kliinisen osaamisen yleisvalmiudet, tilanteen hallintavalmiudet, kommunikaatiovalmiudet, vuorovaikutusverkoston kehittäminen, laadunhallinta, organisatorisiin tehtäviin liittyvät valmiudet, ammatillinen uusiutuminen, ammatillinen identiteetti, ohjaus ja neuvonta sekä kouluttajavalmiudet. Yksittäisiin kompetenssialueisiin saadut valmiudet olivat vähintään kohtalaiset.Oppilaitoksittain tarkasteltuna erot eri kompetenssialueiden valmiuksiin olivat vähäiset lukuunottamatta ohjaus- ja neuvontavalmiuksia. Taustamuuttujista sukupuolella ja ennen koulutusta olleella työkokemuksella näyttää olevan yhteyttä opiskelijoiden mielipiteisiin koulutuksen antamasta valmiudesta joihinkin kompetenssialueisiin.Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää laboratoriohoitajakoulutuksen uusissa opetussuunnitelmissa ottamalla huomioon koulutuksen ja työelämän vuorovaikutteisuus, jolloin niiden molemminpuolinen kehitys on mahdollista.Asiasanat: laboratoriohoitajat - - koulutus, ammattitaito - arviointi - hoitohenkilöstö, ammattikoulutus - arviointi - hoitoala