"Narraa mua m´oon Nurmoosta" : kansanperinneopetus Nurmon kunnan ala-asteilla
LILLI, VIRPI (1997)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LILLI, VIRPI
1997
Kasvatustiede, opettajankoulutus - Education, Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
1997Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa Nurmon kunnan peruskoulun ala-asteen opettajien suhtautumista kansanperinteeseen, sen opettamiseen sekä niitä keinoja, joilla opettajat kansanperinnettä oppilaille välittävät. Lisäksi kartoitetaan opettajien mielipiteitä siitä, miten opetussuunnitelma huomioi kansanperinteen.Tutkimuksen pääongelmat ovat:1. Miten opettajat suhtautuvat kansanperinteeseen ja sen opettamiseen?2. Millaisia käytännön keinoja opettajilla on välittää perinteitä oppilaille?3. Miten opettajat arvioivat opetussuunnitelman huomioivan kansanperinteen?Tutkimusjoukkona oli 44 Nurmon kunnan ala-asteen luokanopettajaa. Tämä oli kokonaistutkimus, jossa vastaukset saatiin 37 opettajalta. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla ja analysoitiin avointen kysymysten luokitteluin, frekvenssien, ristiintaulukointien, keskiarvojen ja faktorianalyysin avulla. Ryhmien välisiä eroja testattiin t-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysillä.Tutkimukseen osallistuneista opettajista 70 % suhtautuu myönteisesti kansanperinteen opettamiseen. Naisopettajien sekä vanhempien opettajien suhtautuminen on myönteisempää miehiin ja nuorempiin opettajiin verrattuna. Opettajan kansanperinteeseen liittyvällä harrastuksella on myönteinen vaikutus suhtautumiseen. Suurin osa opettajista katsoo koulun tehtäväksi kansanperinteen välittämisen ja säilyttämisen tuleville sukupolville. Kansanperinteen uskotaan antavan oppilaalle juuret suomalaiseksi kasvamisessa ja sen yleissivistävä merkitys myönnetään. Luokkatasolla ei ole merkitystä, kun opetetaan kansanperinteeseen liittyviä teemoja ja n. 70 % opettajista liittäisi sitä myös kaikkiin aineisiin. Käytännön keinoja opettaa kansanperinnettä on monia eivätkä ne eroa suuresti paikallisperinteen ja yleisen kansanperinteen kohdalla. Opettajat käyttävät eniten avukseen kirjallisuutta monin eri tavoin. Elämyksiä ja omakohtaista tutustumista pyritään oppilaille antamaan mm. museokäynnein. Lisäksi valokuvien, käsitöiden, leikkien ja entisaikojen työtapojen monimuotoinen käsittely luo oppilaalle kuvaa menneistä ajoista. Opettajat eivät tarkasti tiedä koulujen kansanperinteen opetukseen liittyvästä materiaalista ja nuorempien opettajien paikallisperinteen tuntemus on vanhempia heikompi. Opetussuunnitelman perinnepainotteisuuteen on tyytyväisiä 76 % opettajista. Opettajat toivoivat kouluille lisää oppimateriaalia ja perinneaiheisia kirjoja sekä koulutusta kunnan omista perinteistä. Opetussuunnitelmaankin toivottiin lisäystä perinneaiheista erityisesti äidinkielen oppiaineksen kohdalle.Asiasanat: kansanperinne - opetus - peruskoulun ala-aste - Nurmo, kulttuuriperintö - opetusmenetelmät, paikalliskulttuuri