Ystävyyskoulutoiminta kansainvälisyyskasvatuksen muotona
LAHTINEN, RITVA (2010)
2010
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-01-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20300
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20300
Tiivistelmä
Pro gradu-työssäni tutkin kansainvälistä ystävyyskoulutoimintaa ja kansainvälisyyteen liittyvien tietojen ja taitojen opetusta Pohjois-Pirkanmaalla sijaitsevassa koulussa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää edistävätkö koulujen kansainväliset yhteistyöhankkeet kansainvälisyyskasvatusta sekä kartoittaa näiden yhteistyöhankkeiden käytännön vaikutuksia koulun toimintaan.
Tutkimuksen teoriaosuudessa perehdyn kansainvälisyyskasvatuksen käsitemaailmaan, kulttuurien väliseen oppimiseen sekä kulttuurikompetenssin käsitteeseen. Opettajan ja koulun tehtävä on kasvattaa oppilaistaan kansalaisia globalisoituvaan maailmaan, joten tuon esiin kansainvälisyyskasvatuksen käytännön ilmenemismuotoja koulumaailmassa.
Tutkimuksen metodologinen lähtökohta on laadullinen, kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusmetodina on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksen aineisto on koottu haastattelemalla viittä kansainväliseen ystävyyskoulutoimintaan aktiivisesti osallistuvaa opettajaa.
Tutkimuskoulussa on vakiintunut tapa harjoittaa kansainvälistä ystävyyskoulutoimintaa. Koululla on osaava, yhteistyökykyinen ja kansainvälisyyteen myönteisesti asennoituva henkilöstö, joka luo puitteet harjoitetulle toiminnalle. Koulun oppilaat osallistuvat toimintaan aktiivisesti sekä kotimaan kamaralla että maan rajojen ulkopuolella. Toiminta on ollut vuosien ajan elinvoimaista, jatkuvaa ja tilanteiden mukaan muuntuvaa ja kehittyvää. Kansainvälinen ystävyyskoulutoiminta vaikuttaa kouluyhteisön jäsenten asenteisiin, tietoihin ja taitoihin ja mahdollistaa kansainvälisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön. Ystävyyskoulutoiminta on kulttuurien välistä kasvatusta parhaimmillaan. Kansainvälisyyskasvatuksen tavoitteet toteutuvat harjoitetun toiminnan yhteydessä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että koulun kansainväliset koulutusohjelmahankkeet edistävät kansainvälisyyskasvatusta.
Avainsanat: kansainvälisyyskasvatus, ystävyyskoulutoiminta, kulttuurien välinen oppiminen, kulttuurien välinen kompetenssi
Tutkimuksen teoriaosuudessa perehdyn kansainvälisyyskasvatuksen käsitemaailmaan, kulttuurien väliseen oppimiseen sekä kulttuurikompetenssin käsitteeseen. Opettajan ja koulun tehtävä on kasvattaa oppilaistaan kansalaisia globalisoituvaan maailmaan, joten tuon esiin kansainvälisyyskasvatuksen käytännön ilmenemismuotoja koulumaailmassa.
Tutkimuksen metodologinen lähtökohta on laadullinen, kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusmetodina on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksen aineisto on koottu haastattelemalla viittä kansainväliseen ystävyyskoulutoimintaan aktiivisesti osallistuvaa opettajaa.
Tutkimuskoulussa on vakiintunut tapa harjoittaa kansainvälistä ystävyyskoulutoimintaa. Koululla on osaava, yhteistyökykyinen ja kansainvälisyyteen myönteisesti asennoituva henkilöstö, joka luo puitteet harjoitetulle toiminnalle. Koulun oppilaat osallistuvat toimintaan aktiivisesti sekä kotimaan kamaralla että maan rajojen ulkopuolella. Toiminta on ollut vuosien ajan elinvoimaista, jatkuvaa ja tilanteiden mukaan muuntuvaa ja kehittyvää. Kansainvälinen ystävyyskoulutoiminta vaikuttaa kouluyhteisön jäsenten asenteisiin, tietoihin ja taitoihin ja mahdollistaa kansainvälisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön. Ystävyyskoulutoiminta on kulttuurien välistä kasvatusta parhaimmillaan. Kansainvälisyyskasvatuksen tavoitteet toteutuvat harjoitetun toiminnan yhteydessä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että koulun kansainväliset koulutusohjelmahankkeet edistävät kansainvälisyyskasvatusta.
Avainsanat: kansainvälisyyskasvatus, ystävyyskoulutoiminta, kulttuurien välinen oppiminen, kulttuurien välinen kompetenssi