Yleisopetuksessa opiskelevien, erityisopetukseen siirrettyjen yleisluokalla opiskelevien sekä erityisluokalla opiskelevien 11-12 -vuotiaiden lasten reaaliminäkuvia

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella yleisluokassa opiskelevien, erityisopetukseen siirrettyjen sekä erityisluokalla opiskelevien 11-12 -vuotiaiden lasten reaaliminäkuvia. Tutkimus pyrkii myös havainnoimaan sitä, mitkä tekijät alakoulussa vaikuttavat lapsille muodostuneisiin reaaliminäkuviin ja onko erityisopetukseen siirrettyjen tai yleisopetuksessa opiskelevien lasten reaaliminäkuvissa eroja. Hermeneuttis-fenomenologinen tieteenfilosofia antaa tutkimukselle raamit, joiden puitteissa tutkimusaihetta tarkastellaan. Aihetta tutkitaan monipuolisen lähdekirjallisuuden sekä empirian avulla. Tutkimusta varten haastateltiin yhteensä yhtätoista 11-12 -vuotiasta lasta, joista neljä opiskeli yleisopetuksessa ja muut erityisopetuksen piirissä. Haastattelut suoritettiin puolistrukturoidun haastattelun keinoin kahdessa eri Pääkaupunkiseudun koulussa toukokuussa 2009. Koska haastatte-luiden määrä on suppea, ei tässä tutkimuksessa pyritä yleistämään, vaan lähinnä analysoimaan haastatteluita yksittäisinä tapauksina. Joitakin yhteisiä piirteitä eri oppimisympäristöissä opiskelevien lasten haastatteluista pyritään silti nostamaan esille suuntaa-antavina havaintoina. Tutkimuksessa havaittiin, että 11-12 -vuotiaan reaaliminäkuvaan vaikuttaa olennaisesti lapsen ikäisryhmältä, opettajilta sekä huoltajilta saatu palaute. Mitä positiivisempaa palautetta lapset saivat, sitä positiivisemmalta heidän reaaliminäkuvansa vaikutti. Lisäksi koulumenestys ja kouluarvosanat sekä kiinnostus liikuntaa kohtaan, sosiaaliset taidot sekä ystävyyssuhteita ylläpitävät taidot olivat niitä tekijöitä, joilla näytti olevan merkittävä rooli siinä, millaisen kuvan lapsi itsestään on muodostanut. Vaikka oppilaiden reaaliminäkuvia analysoitiin yksilökohtaisesti, näytti oppimisympäristöillä myös olevan jonkin verran vaikutusta oppilaiden reaaliminäkuvan muotoutumiseen. Tutkimuksessa oppilaat ryhmiteltiin kolmeen eri kategoriaan oppimisympäristön perusteella. Ensimmäinen ryhmä koostui oppilaista, jotka opiskelivat yleisopetuksen luokalla. Toisessa ryhmässä olivat erityisopetukseen siirretyt yleisopetuksen luokalla opiskelevat lapset. Kolmannessa ryhmässä olivat lapset, jotka opiskelivat erityisluokalla. Reaaliminäkuvaa tutkittiin jakamalla se neljään eri alaryhmään, jotka ovat suoritusminäkuva, sosiaalinen minäkuva, fyysis-motorinen minäkuva sekä emotionaalinen minäkuva. Oppimisympäristöön liittyviä eroja nähtiin eniten sosiaalisen- sekä suoritusminäkuvan alueella. Ne lapset, jotka opiskelivat erityisluokalla, näkivät sosiaalisen minäkuvansa heikompana kuin muissa oppimisympäristöissä opiskelevat. Suoritusminäkuva vaikutti taas heikoimmalta erityisopetukseen siirrettyjen, yleisopetuksessa opiskelevien lasten ryhmässä. Fyysis-motorinen minäkuva sekä emotionaalinen minäkuva vaikutti sen sijaan olevan melko samankaltainen kaikilla haastateltavilla oppimisympäristöstä riippumatta. Kaiken kaikkiaan positiivisin reaaliminäkuva vaikutti olevan yleisopetuksessa opiskelevilla lapsilla.

Asiasanat:hermeneuttis-fenomenologinen, oppimisympäristö, reaaliminäkuva